Alkamassa on Paimion opiston järjestämä suomen kielen alkeiskurssi, ja pääosin opiskelijat ovat ukrainalaisia. Kurssi alkoi tammikuussa ja se jatkuu huhtikuulle saakka.
– Mahdollisesti järjestämme uusia kursseja myöhemmin keväällä tai syksyllä riippuen siitä miten paljon halukkaita on, ja riippuen esimerkiksi heidän kesän työtilanteistaan, kurssin opettaja Piritta Nikkanen sanoo.
Tällä hetkellä Paimion opistolla pyörii kolme suomen alkeiskurssia, minkä lisäksi Sauvossa kaksi. Kurssit ovat osallistujille ilmaisia, kunnat kustantavat ne.
Nikkanen opettaa Sauvon kursseja sekä Paimion kursseista kahta. Kolmatta opettaa Elina Poa. Kielikurssille tulijoiden määrä on elänyt, minkä vuoksi kurssimääriä on lisätty. Kun alkeiskurssia yritettiin järjestää ensimmäistä kertaa, ei kurssi toteutunut ukrainalaisten vähäisestä osallistujamäärästä johtuen. Nyt yhden kurssiryhmän sijaan ryhmiä täytyikin perustaa kolme.
– En tiedä, miksi alkeiskurssille ei aiemmin ollut tulijoita ja nyt on näin paljon. Ehkä moni ajatteli vielä silloin palaavansa pian kotimaahan eikä nähnyt tarvetta suomen kielen oppimiselle, Nikkanen pohtii.
Jokaisessa kurssiryhmässä on 15–20 oppilasta, mutta määrä elää kurssikerroittain.
Nikkanen on ammatiltaan kielenkääntäjä. Hän on opettanut Sauvossa vapaaehtoisena puolentoista vuoden ajan ukrainalaisille suomea Luetaan yhdessä -verkoston ryhmässä.
– Siellä huomasin, että tarvetta olisi lisäkursseille. Ja tarvetta oli näköjään Paimiossakin, kun oppilaita tuli niin paljon.
Osalle latinalaiset aakkosetkin uusia
Tämän viikon maanantain kello kuuden ryhmässä on tällä kertaa osallistujia 11. Paikalla on seitsemän naista ja neljä miestä. Tämän lisäksi mukana on yksi lapsi, joka ei osallistu opetukseen, vaan hänet on varustettu kuulokkein, kännyköin ja eväin, jotta äiti voi samalla osallistua opiskeluun.
Ajattelen, että jututan ukrainalaisia lyhyesti siitä, millaista suomen kielen opiskelu on, ja miten he ovat kotiutuneet Suomeen. Pian kuitenkin käy selväksi, että suurin osa ei puhu suomen lisäksi myöskään englantia, joten kommunikointi on vaikeaa.
Myöskään Nikkanen ei puhu ukrainaa, eikä venäjää, jota moni ukrainalaisista puhuu.
– Opetan sekä suomeksi että englanniksi. Yleensä oppilaista joku ymmärtää riittävästi englantia ja kääntää tarvittaessa. Joskus joku ymmärtää suomenkieliset ohjeet englantia paremmin ja kääntää suomesta. Ja aina ei ole kyse ohjeiden kääntämisestä. Joku hoksaa jonkin kielioppiasian logiikan ja selittää sen sitten ukrainaksi tai venäjäksi, Nikkanen kuvaa.
Kysyn oppilailta, millaista suomen kielen opiskelu on ollut.
– On vaikeaa! kuuluu useammastakin suusta.
Tähän mennessä kurssilla on harjoiteltu esimerkiksi tervehtimistä, kysymyssanoja, lukusanoja, verbien taivutuksia ja kansalaisuuksia.
Nikkasen mukaan oppiminen on toisille helpompaa kuin toisille. Osa on oppinut lukemaan aikaisemmin ainoastaan kyrillisiä aakkosia, joten pelkästään meidän aakkosten opettelu voi viedä aikaa.
– Myös esimerkiksi sijamuodot ja kpt-astevaihtelu ovat vaikeita. Ja verbien taivutusmuodot menevät välillä sekaisin. Saatetaan sanoa esimerkiksi ”minä olet”. Olen huomannut, että usein jos oppilas on aikaisemmin opetellut jotain muuta vierasta kieltä, hänen saattaa olla helpompi oppia myös suomea, Nikkanen sanoo.
Puhekieli hankalaa
Opiskelijat käyttävät kurssilla Suomen mestari 1 -kirjaa.
– Vaikka kirjassa tulee paljon kielioppiasioita, niin samoja asioita harjoitellaan sekä kirjoitustehtävien avulla että keskusteluharjoituksissa ja teemme myös kuuntelutehtäviä. Sanastoa kertyy pikkuhiljaa eri tehtävien kautta, Nikkanen kertoo.
Nikkasen mukaan yksi kielen oppimisen vaikeimpia asioita on se, että suomen kielessä on erikseen niin erilainen puhe- ja kirjakieli. Kirja tuo esiin joitain puhekielen yleisiä piirteitä.
– Pelkkää puhekieltä ei opeteta. Sitä olisi aika hankala opettaakin, kun ei ole yhtä ja ainoaa puhekieltä, hän pohtii.
Vaikka opiskelu voi olla vaikeaa, Nikkanen kertoo, että oppilaat ovat silti innoissaan oppimassa.
– On tosi hienoa ja innostavaa nähdä, kuinka motivoituneita oppilaat ovat ja kuinka moni haluaa todellakin oppia suomea.
Erilainen kulttuuri
Kysyn oppilailta, millaista heidän mielestään Suomessa on muuten ollut, onko elämä erilaista Suomessa kuin Ukrainassa ja mikä on erilaista. Yritän kysyä asiaa sekä suomeksi että englanniksi monelle eri tavalla, mutta kielimuuri on liian suuri. Kunnes yksi oppilaista, Maryna kaivaa esiin puhelimensa, avaa Google translatorin ja pyytää minua sanomaan kysymykseni siihen. Ohjelma kääntää kysymykseni tekstiksi ukrainaksi ja Marina lukee sen muille.
Kaikki ovat sitä mieltä, että Ukrainassa ja Suomessa elämä on hyvin erilaista. Mikä erityisesti?
– Kulttuuri, vastaa yksi.
– Ruoka on erilaista, sanoo toinen.
Yhdestä vastauksesta ymmärrän, että Suomessa on paremmat palkat.
– Suomessa on rauhallista. Hidasta elämää, joku toteaa – ja muut nyökyttelevät myöntymisen merkkinä.
