Rauhala antaa kovaa kyytiä kallioille

0
Ilkka Rauhala ja kaivinkoneen puikoissa oleva Lauri Rauhala raivaavat kiilalouhinnalla tilaa maalämpöputkistolle Turun ydinkeskustan alueella.

PAIMIO, TURKU

Paimiolainen Rauhalan Louhinta Oy on saanut monia Turun seudun merkittäviä louhintaurakoita viime vuosina, ja selvinnyt rakennusalan meneillään olevasta alamäestäkin kuivin jaloin. Nyt rakentamisessa on näkyvissä jo orastavan kasvun merkkejä.

– Monina viime vuosina meillä on ollut täystyöllisyys, mutta tänä talvena on ollut hieman hiljaisempaa. Kaikille aliurakoitsijoille ei ole riittänyt töitä koko ajaksi, eli urakoita olisi saanut olla hieman enemmänkin, yrittäjä Ilkka Rauhala kertoo.

– Nyt, kun on lähdetty kevättä kohti, tarjouspyyntöjä on alkanut tulla melko mukavasti. Se osoittaa, että uusia rakennushankkeita on ainakin tarkoitus käynnistää.

Viime vuosina Rauhalan Louhinnalla on ollut useita mittavia urakoita Turun seudulla.

– Yksi suurimpia urakoita on ollut esimerkiksi Kupittaan entisen aseman pihalla oleva kerrostalohanke Kupittaan Stage, josta louhimme 23 000 kuutiometriä kalliota ja teimme teräspultituksia. Sen jälkeen siirryimme viereiselle psykiatrisen sairaalan tontille, josta louhimme 14 000 kuutiometriä, Rauhala luettelee.

Muita viime aikojen tunnettuja kohteita ovat olleet musiikkitalo Fuugan pohjatyöt sekä Kirjalansalmen ja Hessundin uusien siltojen rakentamiseen liittyvät louhintatyöt.

Ilkka Rauhalan lisäksi yrityksessä työskentelevät hänen poikansa Lauri Rauhala ja vävynsä Samu Salminen, joka yhdyskuntatekniikan insinöörinä hoitaa laskennan sekä vastaa myös räjäytystöistä työmailla. Oman väen lisäksi yrityksen urakoissa on mukana kolme neljä alihankkijaa.

Viimeksi päättyneellä tilikaudella Rauhalan Louhinnan liikevaihto oli 1,4 miljoonaa euroa.

Louhintaa räjäyttämällä tai kiilaamalla



Suurimmat kalliolouhinnat ovat yleensä räjäytystöitä, mutta Rauhalan mukaan räjähteetön louhinta on alkanut selvästi lisääntyä. Siinä porausreikään työnnetään hydraulinen kiila, jolla kallio halkaistaan.

– Kiilauslouhintaa tehdään paikoissa, joissa räjäytyksiä ei voida tehdä tai työhön pitää päästä nopeasti ilman lähialueen kiinteistökatselmuksia. Kiilauslouhinnan haittana on sen hitaus ja melua siitäkin tietysti tulee.

Rauhalan Louhinta haluaisi parantaa räjäytystöihin liittyvää logistiikka rakentamalla räjähdysainevaraston Paimioon. Kaupunki myönsi sille rakennusluvan, mutta Varsinais-Suomen ELY-keskus vastustaa hanketta.

Rauhala ihmettelee ELY-keskuksen perusteita pohjavesialueesta, koska valmistajan mukaan yrityksen käyttämät räjähdysaineet eivät liukene veteen. Rauhalan Louhinnan tekemän valituksen takia asiaa ei ole ratkaistu vielä lopullisesti.

Rauhalan mukaan Paimioon rakennettavalle varastolle on varsin perusteltu tarve. Nyt räjähdysaineet pitää hakea aamuisin Mynämäestä saakka ja viedä käyttämättömät räjähteet takaisin työpäivän päätyttyä. Jos toinen työmaa on esimerkiksi saaristossa ja toinen Turussa, reissut on tehtävä kahdella pakettiautolla. Turhaa ajoa saattaa tulla päivittäin satoja kilometrejä.

Valintoja maatalouden ja louhintaurakoinnin välillä



Rauhalan Louhinnan juuret ulottuvat aina vuoteen 1956, kun Ilkka Rauhalan isä Into Rauhala aloitteli louhintatöitä Salon Kuusjoelta käsin. Seuraavalla vuosikymmenellä hän oli rakentamassa muun muassa Tarvontietä eli Lohjanharjulta Helsinkiin ulottuvaa moottoritietä.

– Isä oli pientilallisen poika ja halusi leveämmän leivän ääreen. Sitten isä muutti Paimioon äidin kotitilalle ja teki louhintatöitä maatöiden ohella, Rauhala kertoo.

– Itse aloitin yrittäjänurani vuonna 1989, mutta aluksi maatalousurakoitsijana. 90-luvun alussa kiinnostuin louhintatöistä. Tiesin kyllä hyvin, mitä louhintatyö on, koska olin ollut isän mukana työmailla jo pienestä pitäen.

– Isä tosin oli silloin sitä mieltä, että olisi ollut varmempaa pysyä maataloushommissa. En kuitenkaan totellut, eikä isä ollut siitä lopulta pahoillaan ja auttoi minua paljon tietopuolisissa asioissa, Rauhala muistelee nyt 56-vuotiaana.

Alkuun Rauhala teki louhintatöitä toiminimellä. Hän osti ensimmäisen uuden kallionporausvaununsa vuonna 2004.

– Velkaa tuli niin paljon, että silloin tiesi mitä pitää oikeasti alkaa tekemään. Sen jälkeen töitä on vaan löytynyt, Rauhala naurahtaa.

– Vuonna 2011 siirryimme osakeyhtiömuotoon, kun työmaat alkoivat kasvaa suuriksi ja riskit sen mukaisiksi.

Tällä hetkellä Rauhalan louhinnan raskaaseen kalustoon kuuluu muutamia kaivinkoneita. Suurin niistä on hydraulisella iskuvasaralla varustettu 30-tonninen kone. Pienimmällä mahtuu työskentelemään vaikkapa kellareissa. Poravaunut urakoihin tulevat nykyään aliurakoitsijoilta.