Metsä alkoi ennen jo aivan Myllytien ja Mannerbergintien kulmasta. Muistan, kuinka kuljimme lasten kanssa polkua kohti Spurilan järveä ja hämmästelimme valtavaa määrää polulla loikkivia pieniä sammakoita. Metsä oli tiheä ja tiivis ja tuntui paljon kokoaan suuremmalta. Alueella on myös lampia, jotka ovat tarjonneet suojaa ja ravintoa eläimille ja muuttolinnuille.
Metsässä risteilee runsaasti polkuja, joten niitä käyttävät monet muutkin Metsässä vierailee päiväkotien ja perhepäivähoitajien lapsia sekä koululaisia. Pian valmistuvan päiväkodin lapsetkin toivottavasti pääsevät nauttimaan Spurilan metsästä. Alueen arvo myös opetuskäytössä on kiistaton.
Viime vuosina metsän raja on kuitenkin joutunut vetäytymään ihmisen toiminnan tieltä. Ensin metsän pinta-ala kutistui ja metsä jakautui, kun Puranpojantie ja Jönsintien perustusten alta raivattiin puustoa. Viimeisimpänä metsä on saanut väistyä rakennettavan päiväkodin tieltä. Metsää on myös harvennettu ja kaadettu viime vuosina runsaasti.
Olen metsän puolesta hyvin huolissani.
Edellä luettelemieni hankkeiden tarpeellisuutta tai maanomistajan oikeutta omaisuutensa hyödyntämiseksi lienee tarpeetonta kyseenalaistaa.
Haluaisin kuitenkin esittää vetoomuksen sen puolesta, että Paimiossa paremmin ymmärrettäisiin Spurilan metsän merkitys alueen luonnolle ja virkistysarvo lähiasukkaille ennen kuin on liian myöhäistä. Paljon olisi edelleen pelastettavissa.
Ehdotan, että Paimion kaupungin johdolla perustettaisiin työryhmä ja laadittaisiin selvitys vaihtoehdoista rauhoittaa Jönsintien ja Tomerontien väliin jäävä metsäkaistale kaupunkimme asukkaiden käyttöön virkistys- ja luonnonsuojelualueeksi.
Alueelle ei mielestäni tarvittaisi mitään lisäpalveluita, kaikki tarvittava virkistäytymiseen on jo olemassa. Metsän läpi kulkevaa leveämpää metsätietä vain hieman parantamalla olisi kenties mahdollista tarjota myös liikuntaesteisille esteetön pääsy nauttimaan Spurilan metsän virkistävästä vaikutuksesta.
Spurilan metsän puolesta,
Vesa Ekholm
Myllytie, Oinila
