Vuonna 2008 veden virtausta ja vaihtuvuutta yritettiin parantaa penkereen läpi asennetuilla kahdella virtausputkella, mutta tekohengitystä kummemmaksi ratkaisuksi alimittaisista putkista ei ole ollut. Rantolansuntin molemmin puolin mökkeilevät ovat yhtä mieltä ongelman ratkaisusta: pengertie on korvattava, mieluummin aiemmin kuin myöhemmin, uudella siltaratkaisulla.
Kylmä fakta kuitenkin on, ettei Karunaan ole tulossa uutta siltaratkaisua ainakaan tämän vuosikymmenen aikana. Ja on täysin mahdollista, ettei vielä seuraavallakaan. Siksi kesällä 2022 perustetun Kärkniemenlahden ja Rantolansuntin vesiensuojeluyhdistyksen työnsarka on suuri, mutta myös tärkeä. Ainakin, jos Rantolansunttia mielitään pitää virkistyskäyttöön edes kelvollisesti soveltuvana myös jatkossa.
Huoli Karunassa on pitkälti sama kuin noin 20 kilometriä pohjoisempana Peimarinlahdella ja Paimionjokisuistossa. Tai noin 30 kilometriä luoteeseen päin suuntautuvalla Piikkiönlahdella. Pelloilta ja laskuojien varsilta valuu virtaavan veden mukana lahtiin niin paljon maa-ainesta, että lahdet uhkaavat kasvaa lähivuosikymmeninä umpeen. Oma osansa lahtien madaltumisessa on myös luonnollisella maaperän kohoamisella.
Kun laskuojien eroosio yhdistyy maankohoamiseen, madaltuvat lahdet Peimarin seudulla tällä hetkellä hurjaa sentin, jopa puolentoista vuosivauhtia. Sadassa vuodessa puhutaan metristä, puolestatoista. Ja sen myötä esimerkiksi Rantolansuntin yli voisi kävellä ilman uutta siltaakin.
Sitä suonylitystä ei yllekirjoittanut, eikä hyvin suurella todennäköisyydellä kukaan tämän lehden lukijoista ole suorittamassa. Ja jos vesiensuojeluyhdistys Karunassa onnistuu kunnioitettavassa tavoitteessaan, jää patikkamatka suntin yli haaveeksi myös tulevilta sukupolvilta.
