Tähän väliin sopii Mauno Koiviston kuuluisa lausahdus: ”Talouspolitiikkahan on aina väärää, kysymys on vain siitä, kenen kannalta ja miltä kannalta.”
On tärkeää muistaa, että talouspolitiikka on aina kompromisseja. On lähestulkoon mahdotonta tehdä päätöksiä, jotka miellyttäisivät kaikkia suomalaisia. Poliittisilla toimijoilla, etujärjestöillä ja talousasiaintuntijoilla on eriäviä näkemyksiä ja vahvasti eriävät arvot. Taloustieteilijöiden ja asiantuntijoiden rooli politiikassa on vahvistunut jatkuvasti ja heidän näkemyksensä oikeasta talouspolitiikasta vaihtelevat laidasta laitaan. Siksi ei ole olemassa vaan yhtä totuutta. Näiden seikkojen perusteella lausutaan ja linjataan omat vaihtoehdot.
Hyvänä esimerkkinä tässä toimivat poliittiset puolueet, jotka käyttävät toistuvasti samoin ajattelevien asiantuntijoiden näkemyksiä tukena ulostuloissaan. Syy on ilmeinen, koska näkemykset tukevat heidän kannattamaansa talouspolitiikkaa. Tämä johtaa siihen, että eri puolelle ”pöytää” istuvat osapuolet pitävät omaansa ainoana totuutena.
Eri puolueiden tulisi löytää yhtenäisempi suunta yli yhden hallituskauden, ainoastaan näin tulevaisuus on valoisampi.
Viime hallituskaudella tehtiin toisenlaista talouspolitiikkaa, kun nyt istuvan hallituksen aikana tehdään ja tullaan tekemään. Sallittakoon se istuvalle hallitukselle, kuten viime kaudellakin sallittiin silloiselle hallitukselle. Oppositio, äänestäjät ja ulkoparlamentaariset voimat voivat ja saavat olla eri mieltä, mutta rajansa kaikella. Tätä maata ei pelasteta poliittisilla lakoilla ja vastakkainasettelulla.
Annetaan siis hallitukselle täysi työrauha ja käytetään reiluja keinoja nykyisen hallituksen ”kampittamiseen”. Esimerkiksi sellaisia ovat vaihtoehtoiset näkemykset ja konkreettiset laskelmat – ei mututieto ja puutteelliset vaikutuslaskelmat. Näin se kuuluisa demokratia toimii.
Sami Elmeranta
kaupunginhallituksen jäsen (kok.), Kaarina
