Kolme… Neljä… Kello on neljä ja suljen työkoneen vain tajutakseni, että kolumni pitää vielä lähettää lehteen. Olisi kiva kirjoittaa kesän esityksestä ja leikistä, mutta pää lyö tyhjää.
Viisi… Kuusi… Kävin muuten tällä viikolla kuuden kilometrin kävelyllä ja tullessani suojatien kohdalle päädyin jostain oudosta syystä hyppimään valkoisten raitojen päällä vältellen välissä olevaa autotietä. Se muistutti, miten lapsena loikin metsässä kivien ja kantojen päällä. Metsän pohja oli rotko, jossa odotti vaarallisia krokotiileja, tulta ja valtavia piikkejä. Ajatus hymyilyttää vieläkin.
Seitsemän… Tänä vuonna olen ohjaamassa Sauvon Kesäteatteriin koko perheen satuseikkailua Peter Pan. Ensimmäisen kerran unelmoin tästä seitsemän vuotta sitten kotimatkalla treeneistä. Sadun teemat lapsuuden ja leikin tärkeydestä, sekä aikuistumisesta ja siihen liittyvistä odotuksista ovat edelleen ajankohtaisia, vaikka tarina on ilmestynyt ensimmäisen kerran jo vuonna 1904. Tänä vuonna olemme luoneet alkuperäisen tekstin pohjalta oman selkulaisen versiomme.
Kahdeksan…
Yhdeksän… 49 päivää ensi-iltaan ja teatterimäellä käy valtava kuhina. Tarpeistoa, lavasteita ja pukuja tehdään tohinalla, kohtausharjoitukset ovat vauhdissa ja tanssijalka vipattaa koreografimme perehdyttäessä energistä ja ällistyttävän taitavaa 24 hengen näyttelijäryhmäämme musiikin pyörteisiin. Seuraan kiitollisena, miten palaset alkavat loksahtelemaan paikoilleen –
Niin se leikki! Sitä minä mietin, että koska sinä olet viimeksi pysähtynyt leikin äärelle?
Muistatko vielä, mitä leikit ollessasi pieni? Mitä mahtaisi tapahtua, jos päästäisit sisäisen lapsesi hetkeksi valloilleen ja seuraisit uteliaana vierestä? Minut se johdatti satumaisen seikkailuun. Olen ilolla huomannut, miten se samainen lapsi on kutsunut ja rohkaissut muita ympärillään mukaan – ovat kuulemma matkalla Mikä-Mikä-Maahan.
Kymmenen… täältä tullaan!
Wille Heino
Kirjoittaja on 31-vuotias selkulainen, jonka esikoisohjaus Peter Pan saa ensi-iltansa heinäkuussa Sauvon Kesäteatterissa.
