PAIMIO
Paimion Koivulinnan alueelta on löytynyt kaksi pronssikautista pronssikirvestä. Löydön keskeltä uutta asuinaluetyömaata teki Punkalaitumella asuva, mutta Paimioon viime viikonloppuna visiitin tehnyt metallinetsinharrastaja Julius Halla-aho. Hän päätyi Koivulinnan alueelle vinkin perusteella.
– Paikalle pääsystä pitää kiittää äidin miestä Jokke Puumalaista, joka oli valinnut paikan ja etsi metallia alueelta kanssani, Halla-aho kertaa.
Sikäli keskelle Koivulinnaa päätyminen ei ollut sattumaa, että alueelta oli jo kaksi vuotta sitten löydetty pronssikautinen asuinpaikka. Etsijöillä oli siis jokin ennakkoaavistus, että lisääkin voisi olla lähimaastosta kaivettavissa.
Ja niin lopulta kävikin. Halla-ahon metallinetsin havaitsi aivan pronssikautisen asuinpaikan tuntumasta metalliesineen, ja pian esille lapioituna oli kaksi pronssista kirveenpäätä.
– Kyllähän siinä sanattomaksi meni, kun näin mitä kuopasta paljastui. Eihän tällaisia löytöjä tule kuin korkeintaan kerran elämässä, Halla-aho kertaa.
Yhteys Museovirastoon
Löytäjä otti asianmukaisesti yhteyttä Museovirastoon, johon pitääkin olla lain mukaan olla yhteydessä sellaisten löytöjen osalta, joiden epäillään olevan vähintään sata vuotta vanhoja. Koivulinnan pronssikirveet ovatkin Turun museokeskuksen arkeologi Jere Leppäsen arvion mukaan pronssikaudelta, noin 1 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Eli niillä on huiskittu Paimionlahden rannoilla noin 3 500 vuotta sitten.
– Asia ja innostus iskeytyi kunnolla vasta löytöä seuranneena päivänä, kun oli tajunnut mitä maasta oli oikeasti löytynyt, Halla-aho sanoo.
Tänään torstaina Koivulinnaan kartoitusta saapui tekemään myös arkeologi Leppänen, joka korosti pronssikirves-löydöksen poikkeuksellisuutta.
– Jo se olisi harvinaista, että joku löytäisi yhden pronssikautisen pronssiesineen. Ja nyt niitä oli vieläpä kaksi samassa paikassa. Voi hyvin olla, että ne haudattu maahan jonkin rituaalin seurauksena. Tuohon aikaan esineitä on haudattu myös rantavesiin ikään kuin lahjana merelle, Leppänen taustoittaa.
Hänen mukaansa Suomessa on ylipäänsä tehty alle 200 pronssikautista pronssiesinelöydöstä.
– Kyllä tässä voi ihan huoletta sanoa, että harvinaisuudesta on kyse. Vaikka viime aikoina löydösten määrä onkin ollut kasvamaan päin, koska innostuneita metallinetsinharrastajia on koko ajan enemmän ja enemmän.
Mikä on tarina kirveiden taustalla?
Vaikka pronssikaudella esineitä saatettiin haudata rantavesiin paremman saaliin toivossa, Koivulinnan kirveitä ei kuitenkaan ole haudattu vesirajan alle. Rantaviiva ei Paimionlahdella tuolloin enää yltänyt aivan Koivulinnan rinteen keskivaiheille, vaan lähemmäs nykyistä pellon ja metsän rajaa, muutamia kymmeniä metrejä löytöpaikasta länteen.
– Merenlahti on silloin ollut aika leveä tässä kohdassa, mutta rantaviiva ei ole ulottunut aivan näin ylös. Arkeologina tietysti kiinnostavat tarinat esineiden ympärillä, ja niiden pariin voikin päästä tarkemmin maaperää tutkimalla, Leppänen kertoo.
Siinä mielessä ympyrä Koivulinnassa on sulkeutumassa, sillä alue on todistetusti ollut yksi ensimmäisistä asuinpaikoista Paimiossa, mutta pian historian ympärille rakentuu myös kaupungin uusin pientaloalue.
– Heh, no joo niin voi sanoa. Varhainen historia ja tulevaisuus kohtaavat aivan kirjaimellisesti täällä, naurahti arkeologi Leppänen samalla kuin paikallisen Maanrakennus Kivelän kaivinkoneet muovasivat uutta tienpohjaa vain muutamien kymmenien metrien päässä.
Paraatipaikalle näyttelykokoelmiin
Harvinaiset ja paimiolaisessa maaperässä hyvin säilyneet kirveet matkaavat seuraavaksi Julius Halla-aholta Museovirastoon, jossa ne tutkitaan perin pohjin. Tutkimusten jälkeen ne päätyvät Suomen kansallismuseon näyttelykokoelmiin.
Metallinetsinnän untuvikoksi itseään kutsuva Halla-aho osui siis kertakaivauksella varsinaiseen kultasuoneen.
– Aikaisemmin olen etsinyt hieman metallia Eurajoen ja Punkalaitumen suunnalta, mutta voi sanoa, että aivan aloittelijasta on kyse. Olen todella onnekas, kun tämä sattui osumaan kohdalle.
Aiheuttavatko löydökset mutkia Koivulinnan rakentamiseen?
Torstaina Leppäsen tehtävänä oli kartoittaa laajemmin löytöaluetta, sillä merkkejä pronssikautisesta elämästä voisi olla kenties aiempaa luultua isommalla alueella. Kohde osoittautui päivän aikana sen verran haastavaksi, että päivän työksi ennalta suunniteltu kartoitus jatkuu vielä ainakin seuraavana päivänä perjantaina.
– Kohde olikin vähän haasteellisempi kuin ennakkoon luulin. Maata on muokattu jonkin verran myöhempinä vuosisatoina ja sen takia maakerrokset ovat jonkin verran sekoittuneet keskenään. Se hidastaa ja hankaloittaa kartoituksen tekemistä, mutta ainakaan toistaiseksi mikään ei ole viitannut siihen, että alueelta löytyisi muuta kuin pronssikautiseen asuinpaikkaan viittaavaa aineistoa, Turun yliopiston tutkija, arkeologi Jere Leppänen kertoi torstaina iltapäivällä.
Asia kiinnostaa luonnollisesti arkeologin lisäksi niin Museovirastoa kuin Koivulinnan asuinalueelle parhaillaan kunnallistekniikkaa rakennuttavaa Paimion kaupunkia. Jo kaksi vuotta sitten paikannettu pronssikautinen asuinpaikka on jo kaavassa suojeltu, mutta jos tutkimuksissa paljastuu, että pronssikautisen elämän jälkiä löytyykin kaavaan merkittyä aluetta laajemmalti, voi sillä olla vaikutuksia myös ainakin lähitonttien rakentamiseen.
– Vielä ainakaan ei ole paljastunut mitään, mikä vaikuttaisi Koivulinnan alueen rakentamiseen. Mutta toki asia pitää tutkia nyt perin pohjin ensin. Onhan tämä kiinnostavaa näin kaupungin näkökulmasta, koska ensimmäiselle tontille pitäisi päästä rakentamaan elokuussa, hymähti Paimion kaupungin tekninen johtaja Juha Saarinen, joka piipahti myös Koivulinnan löytöpaikalla torstaina.
