Kun muutin vuosi sitten Paimioon ikäni Helsingistä asuneena, kyllä sitä ihmeteltiin. Olinko seonnut, mikä pikkukylä se onkaan, oliko lähellä yhtään suurempaa paikkaa, enhän tunne sieltä ketään. Eivätkös varsinais-suomalaiset ole tylyjä ja sisäänpäin kääntyneitä? Onko siellä mitään tekemistä?
Paikkakunta oli vähän tuttu jälkikasvuni asetuttua landelle lapsineen. Tiesin aluksi reitit päiväkotiin, ensin Kyysilään sitten Saaren Nappulamäkeen, leikkipuistoihin ja Urheilupuistoon, myöhemmin Kriivarin ja Vistan kouluille. Silti hyppy oli iso. Ainoa ennestään tuttu oli Saaren marjatila ”siinä alamäen jälkeen”, kuten lapsenlapset mainostivat. Lisäbonuksena oli ”Terveyskeskus ihan lähellä”.
Kun muuttoauton perävalot hävisivät näkyvistä, alkoi asemoituminen. Ensin piti etsiä ruokakaupat, polkupyörälle korjaaja, mattopesula tasomatoille, nimikyltin kaivertaja, autopesula, urheiluvälineliike pyöräilykypärän ja lenkkitossujen hankkimiseksi. Tietoa kyselin lounaskuppiloista, leipomoista, kampaamoista, jalkahoitoloista, elokuvateatterista, kukkakaupoista, kasvihuoneista, harrastuksista… Ja niitähän on.
Mitä sitten niistä pidättyväisistä ihmisistä voisi mainita. Semmoisia ei ole tullut vielä vastaan. Naapurit ovat kierrättäneet ulkoilureitit, eri kaupunginosat, mielenkiintoiset kohteet, kertoneet perimätietoa. Kaupassa tulee helposti juttua. Ulkoilureiteillä jopa tervehditään! Se on outoa ex-helsinkiläiselle. Vastaanotto on ollut ystävällistä. Olen tuntenut itseni tervetulleeksi ja uskon, että pärjään.
Ja pisteenä i:n päälle olen huomannut, miten siistissä kunnossa Paimio pidetään. Sitä ovat vieraanikin ihmetelleen. Kadut ja jalkakäytävät pidetään hyvässä kunnossa, ladut huolletaan viimeisen päälle ja kävelijöille riittää reittejä enemmän kuin niitä kerkeää kuluttaa. On luontopolut, Rivonmäet, Hiekkahelmet, Parantolan metsät, jokipolut, ketoalueet, lintutornit.
Paimiossa on elämänlaatua. On metsiä, puhtautta, rauhaa, mutta myös tarpeeksi tekemistä ja verkottumista, jos sellaista kaipaa. Vihjeenä stadilaisille: täältä saa ostaa Juntin kurkkuja!
Kaija Unhola
Kirjoittaja on viestintäyrittäjä, kirjailija ja viimeisen vuoden aikana hän on toiminut myös Kunnallislehden ja Kaarina-lehden avustajana.
