Olen tavannut pari henkilöä, joiden epäilen olevan sellaisia. Heillä on selviä piirteitä. Kumpikin vaikuttaa joustavalta, keskittyy oikeaan asiaan oikeaan aikaan ja oikean ajan verran. He näyttävät pystyvän pitkäjänteiseen työhön, eivät jää jumiin pieniin yksityiskohtiin, kykenevät huolellisuuteen ja pysyvät melko paikallaan istuessaan. He ovat suunnitelmallisia, hallitsevat rahan-, ajan-, nautintoaineiden käyttönsä ja keskittyvät tekemiseensä. He sovittavat toimintaansa, tunteitaan, liikkeitään ja käyttäytymistään tilanteeseen sopivasti. He eivät näytä väsyvän tai kyllästyvän kovin nopeasti, vaikka he tekisivät yhtä asiaa kerrallaan paikallaan pysyen. Heidän puheensa on keskivertonopeaa, sanat löytyvät oletetusti ja ajatus pysyy.
Vahvasti epäilen, että he ovat neuropsykiatrisesti oletettuja, neuromoninaisuuden ulkopuolisia henkilöitä. Sellaisella kummallisella diagnoosilla kuin “normaali”. Minulla on epäilys, että he eivät kuulu kirjoon, moninaisuuteen, eikä heillä siis ole niihin liittyviä erityisiä supervoimiakaan. Jännittävää! Onpa harvinaista! Ajattelin pyytää heidän nimikirjoituksensa.
Meidän muiden tulee olla heitä kohtaan hyvin ymmärtäväisiä. Nämä harvinaiset yksilöt saattavat joskus ahdistua meidän neuromoninaisten kiireestä, pinnan alle sukeltamisesta ja small talkin ohittamisesta, kehon ja eleiden kulmikkuudesta tai runsaudesta, uppoutumisesta johonkin, keskeyttämisestä, tarkkaavaisuuden katkeamisesta, suurista tunteista, ajan käytöstä, puheen tai toiminnan tulvasta tai puheen jähmeydestä.
He eivät näe tätä maailmaa neuromoninaisen silmin. He eivät tiedä, miltä tuntuu olla nepsyoletettua älykkäämpi, herkempi, tarkkaamattomampi, nopeampi, hitaampi, kiinnostuneempi, kontaktia ottavampi, kuormittuvampi, kömpelömpi, ketterämpi, vilkkaampi, rauhallisempi. Heillä ei ole sitä supervoimaa, joka sinulla ja minulla on, ja jonka vastavoimana meillä kullakin on ikioma yksilöllinen haasteemme.
Näitä supervoimia voivat olla mm. kyky pitää monta rautaa tulessa, käyttää koko lihasvoimaansa kerralla, ajatella ja puhua eri asiaa yhtä aikaa, havaita ja tuntea erittäin herkästi ja syvästi, käyttää intuitiotaan rationaalisuuden sitä sotkematta, uppoutua tyystin, luoda, innostua vahvasti, tehdä asioita palapelinä palasta toiseen pompaten, viis veisata odotuksista ja toimia yksilöllisesti….
Onneksi maailma muuttuu ja erityisesti tutkimustieto lisääntyy niin, että pikkuhiljaa heiltä oletetuiltakin löytyy jotain neuroepätyypillistä ja koko tyypillisyysnäkökulmasta päästään eroon. Onneksi, koska tiedon määrän kasvaessa minäkään en osaa enää sanoa olenko erityisherkkä, älykäs, autismin kirjon henkilö, ADD, ASD, ADHD, motorisesti kömpelö, hypermobiili, Tourette, Asperger, yliempaattinen, tunnetaidoissa taitava tai hahmottamaton, luki- tai matemaattista hahmottamisen lahjakkuutta tai haastetta omaava, nopeasti tai hitaasti prosessoiva, sensorisesti ali- tai ylireagova, vai mikä, mutta jotakin yksilöllistä ja ainutlaatuista minä olen. Oma ainutlaatuinen cocktailini.
Ja niin olet sinäkin. Mikä on sinun supervoimasi neuromoninaisuudessasi?
Eliisa Helin
Kirjoittaja elää ja toimii inhimillisen moninaisuuden rikkauden arvostamiseksi.
