Paimion seudun ympäristöyhdistys on järjestänyt tällä viikolla vuosittaisen Ketoleirin Askalakoskella. Leirillä hoidetaan Paimionjokilaakson arvokasta perinnemaisemaa ja leiriläiset tekevät muun muassa niittoa, haravointia ja riukuaitaa. Leiri aloitettiin tiistain lipun nostolla ja jatkuu aina sunnuntaihin asti.
– Nyt ollaan niitetty ketotalon ympäristöä ja voimalan kentällä. Iltapäivällä lyödään heinäseipäät maahan ja nostetaan niille heinät. Taloa ja sen ikkunoita myös kunnostetaan, leirinvetäjä Otso Helenius kertoo.
Aluetta on ylläpidetty leiriporukan voimin jo 1993-vuodesta lähtien. Helenius on ollut leiritoiminnassa itse mukana 6-vuotiaasta asti ja leirinvetäjänä nyt toista vuotta. Hänelle luonnonsuojelu on lähellä sydäntä.
– Tämä on niin mukavaa puuhaa ja täällä on hyvä porukka ja yhteishenki. Suurimmalle osalle tämä leiri on omanalainen loma, kun tehdään asioita, mitä ei välttämättä normaalissa arjessa tehdä. Ruoka tulee myös valmiista pöydästä. En ihmettele, että moni viihtyy täällä niin hyvin, jatkaa.
Leirille on tänä vuonna ilmoittautunut parikymmentä osallistujaa, josta osa on koko viikon ja toiset vaihdellen päivästä useampaan päivään. Vuosien aikana Ketoleirillä on ollut samoja osallistuja, mutta myös uusia naamoja. Ikähaarukka on leirillä laaja.
– Jotkut ovat jääneet pysyvästi leiriläisiksi ja tulevat joka vuosi uudelleen ja sitten käydään myös kerran kokeilemassa. Leiriläismäärä on kokoajan pienenevä, joten lisää aktiivisia leiriläisiä kaivataan. Uusia nuoria olisi hienoa saada mukaan, niin saadaan perinteiset taidot säilymään.
Jatkuvalla hoidolla suojellaan vaateliasta ketolajistoa ja vaalitaan kulttuurihistoriallisesti merkittävää maisemaa. Askalankosken alue on osa Natura 2000 -aluetta.
”Velvollisuus tehdä vapaaehtoistyötä”
90-luvun lopulta asti Ketoleirillä on ahertanut 77-vuotias turkulainen Riitta Hoverfält . Luonto ja mukava porukka on saanut kaikki nämä vuodet palaamaan leirille niittämään kerta toisensa jälkeen. Hoverfält yöpyy Ketotalon pihalla teltassa. Tavoitteena hänellä on olla leirillä koko viikon, jos kunto riittää.
– On hienoa, että tätä aluetta ylläpidetään, muuten tämä olisi pelkkää heinikkoa vain. On ihanaa nähdä, kun kukat kukkii. Olen niittämisen lisäksi haravoinut ja kitkenyt aidan alustaa, se ei kuitenkaan ole lempi hommaa, koska siinä joutuu olemaan niin kumarassa, Hoverfält kertoo.
Hänelle vapaaehtoistyö on tärkeää. Hän haluaa kantaa oman kortensa kekoon yhteiskunnan hyväksi. Hän onkin tehnyt vapaaehtoistyötä lukuisilla muillakin leireillä sekä maahanmuuttajataustaisten lasten kanssa.
– Ajattelen, että meillä eläkeläisillä on velvollisuus tehdä vapaaehtoistyötä, koska keskimäärin ihmiset elävät 20-vuotta eläkeiän jälkeen. Metsähallituskin on korostanut, ettei alueita saada pysymään kunnossa ilman vapaaehtoisia, Hoverfält kertoo.
Joka vuosi innostuu enemmän
Nuorta sukupolvea leirillä edustaa turkulainen Niki Aerikkala . Hän on ollut Askalan Ketoleirillä mukana jo vuodesta 2017 asti. Ensimmäisen kerran Aerikkala päätyi leirille äidin patistuksesta ja sen jälkeen hän koukuttui täysin.
– Tämä maisema on sellainen, jota ei löydy mistään muualta. Täällä on paljon mielekästä tekemistä ja innostun joka vuosi entistä enemmän. Olen saanut jopa kehuja, että taitoni on kehittynyt, Aerikkala naurahtaa.
Aerikkalalle ympäristönsuojelu on lähellä sydäntä. Häntä on pyydetty mukaan Paimion seudun ympäristöyhdistykseen aktiiviksi. Hallituksessa toimiminen ja Paimion ympäristöasioihin vaikuttaminen kiinnostaa häntä.
– Mietin, että voisin jopa mennä. Turussa olisi myös vastaavaa, mutta tämä olisi erilaista hommaa. Näitä leirejä saisi mielestäni olla enemmän. Hallituksessa on puhuttu, mitä muuta toimintaa leirien lisäksi alueella voisi järjestää, Aerikkala kertoo.
Leirillä on käsillä sukupolvenvaihdos, kun vanhemmat alkavat eläköitymään ja nuorempia tulee tilalle. Viikon aikana leirillä on ollut myös lapsia mukana vanhempiensa kanssa.
– Vähän on sellainen olo, että pitäisi skarpata, jotta osaa selostaa työtehtäviä uusille osallistujille, Aerikkala sanoo.
Syksyllä Paimion seudun ympäristöyhdistys järjestää vielä tulileirin, jossa ylimääräiset heinät poltetaan.
