Aikaisen ja lämpimän kevään ja alkukesän vuoksi mustikan pääsatokausi on normaalia aikaisemmassa, kerrotaan Luonnonvarakeskukselta.
– Varsinais-Suomessa ensimmäiset kypsät mustikat olivat jo heinäkuun alkupuolella ja kun yleensä tässä vaiheessa mustikanpoimimista vasta aloitellaan, niin nyt on pääsatokausi jo hyvässä vauhdissa. Nyt lähtisin jo vauhdilla poimimaan, sanoo Outi Manninen Luonnonvarakeskuksesta.
Mustikkasato on lähes koko maassa keskimääräistä parempi.
– Joten aivan varmasti mustikkaa löytyy, Manninen sanoo.
Loppukesän säät eivät enää vaikuta kypsän mustikan satoon, mutta runsaat sateet tai helteen voivat vaikuttaa sen laatuun.
Puolukkaa etuajassa
Myös puolukasta odotetaan hyvää satoa.
Normaalisti puolukka-aika alkaa elo-syyskuun vaihteessa, mutta myös puolukat kypsyvät todennäköisesti etuajassa.
– Puolukka on jo raakilevaiheessa, joten todennäköisesti puolukkaa pääsee keräämään jo elokuun puolella, Manninen sanoo.
Mistä löytää mustikoita? Monella mustikanpoimijalla on vuodesta toiseen vanhat tutut mustikka-apajansa, mutta esimerkiksi uudelle paikkakunnalle muuttaessa mustikkamaastojen löytäminen ei välttämättä ole itsestään selvää.
Tähän ratkaisuksi on luotu jo vuosia erilaisia kännykkäsovelluksia, joiden avulla mustikoita voi löytää. Näiden sovellusten suurimpana ongelmana on ollut se, että ne perustuvat ihmisten ilmoittamiin marjahavaintoihin – ja kukapa nyt oman mustikkapaikkansa haluaisi paljastaa muille.
Nyt uutuutena mustikkasovellusten joukkoon on tullut Satokausikartta-niminen sovellus. Kartta eroaa aiemmista sovelluksista siten, että se näyttää laskelmien perusteella todennäköisimmät mustikankasvupaikat. Laskelmissa on otettu huomioon eri metsätyypit sekä niiden puut ja maaperät, joiden perusteella mustikan esiintyvyyttä arvioidaan. Sovellus on biologi Jaakko Junnikan ideoima.
Suppea ilmaisversio
Päätän testata sovellusta ja suuntaan mustikkametsään Sauvoon. Sovelluksen perusversio on ilmaiseksi ladattavissa puhelimiin.
Ajan Sauvon-Kemiontietä eteenpäin ja matkan varrella pysähdyn tutkailemaan karttasovellusta. Kartta näyttää todennäköiset mustikka-apajat noin kahden kilometrin säteellä omasta sijainnistani. Lisäksi perusversiossa on kolme ilmaista osoitehakua, joiden perusteella mustikkametsiä voi etsiä.
Kartan mukaan ympäristöni on sinisenään mustikoita – jonka tosin olisin voinut päätellä ilman karttaakin ihan vain siitä, että minua ympäröivät havumetsät. Tässä vaiheessa en vielä ole kovin vakuuttunut sovelluksen ilmaisversiosta, sillä kartan näyttämä on alue on niin suppea, että sen näyttämät metsät voi havaita vain katselemalla ympärilleen. Maksullisessa versiossa kartan kantama olisi loputon, mikä helpottaisi metsien etsimistä itselleen tuntemattomalla paikkakunnalla.
Maastokartta
Suuntaan kuitenkin metsään, sellaiseen kohtaan, missä kartan mukaan eniten mustikoita kasvaa – ja löytyyhän niitä, mikä ei ollut yllätys.
Karttasovellus on maastokartta, joten sen avulla on helppo seurata myös maaston korkeuseroja. Huomaan pian, että sovellus on kätevä myös siinä, ettei metsään pääse eksymään, sillä oman sijaintinsa näkee tarkemmin kartalla kuin esimerkiksi Google mapsissa (joka metsässä ollessa näyttää pelkkää vihreää tasaista pintaa).
Kävelen syvemmälle metsään marjoja poimien ja eteen tulee kuiva jäkäläpäällysteinen kallio. Mietin, jatkuuko mustikkametsä sen toisella puolella vai jatkuuko lohkareita pitkääkin. Tässä karttasovellus osoittautuu hyväksi apuvälineeksi, sillä voin tarkistaa siitä asian suoraan. Näemmä mustikka-apajat jatkuvat kuivan alueen toisella puolella ja jatkan matkaani sinne. Ilman karttasovellusta tuskin olisin vieraassa metsässä jaksanut lähteä tarpomaan niin kauas.
Kätevää on myös se, että maastokartta näyttää rakennukset, joten sen avulla voi välttää tupsahtamasta metsästä suoraan kenenkään pihamaalle.
Kaikki kerätty
Hetken kerättyäni päätän lähteä autolla etsimään uusia mustikkametsiä ja asetan puhelimen sovellus avoinna auton kännykkätelineeseen. Paikannus toimii hyvin, sijaintini näkyy kartalla sinisenä pisteenä ja kartta laajenee sitä mukaa kun jatkan matkaa. Näen, että ympärilläni on mustikkametsiä, mutta sovellus ei näytä, minne auton voisi parkkeerata. Aina parhaisiin apajiin ei kulje metsäautoteitä tai tien varressa ei ole sopivia levikkeitä auton pysäköimiseen. Ihan jokaisesta tiehaarasta ei myöskään uskalla kääntyä, ettei päädy vahingossa jonkun yksityiselle pihatielle.
Uusi mustikkametsä löytyy ja kartan mukaan taas sinisenään mustikkaa. Pian huomaan, että metsä onkin täynnä mustikanvarpuja – joista kaikki mustikat on kerätty. Tämä onkin ehkä sovelluksen avulla marjastaessa ainoa huono puoli; sovellus näyttää kyllä paikat joissa mustikoita esiintyy, mutta se ei pysty tietämään, onko marjat sieltä jo kerätty.
Kaikkinensa sovellus osoittautuu ihan hauskaksi apuvälineeksi erityisesti metsässä suunnistaessa ja maastonmuotoja ja -reittejä valitessa. Mutta ehkä kuitenkin jatkossakin marjastan mieluiten luonnonrauhassa ilman kännykkäsovelluksia.
