Ja myönnettäköön näin jälkikäteen rehellisesti: Olin väärässä.
Paimiossa ensimmäistä kertaa viime viikonloppuna järjestetty kaksipäiväinen PomeFest-musiikkifestivaali onnistui juuri siinä, mitä järjestäjätaho varmasti oli koko alkuvuoden tavoitellut: paikalliset lähtivät sankoin joukoin liikkeelle, ja monipuolinen artisti- ja yhtyekattaus houkutteli festivaalivieraita myös kuntarajojen ulkopuolelta. Perjantaina vielä aavistuksen arkaillen ja festivaalialueen aitojen ulkopuolella tunnelmaa maistellen, mutta lauantaina sitten jo esiintymislavan edustalla Jokipuiston soramaata tampaten.
Eikä onnistuminen vaatinut edes mitään megaluokan kotimaisen musiikkitaivaan nimiä, vaan esiintyjäkattaus koostui paria poikkeusta lukuun ottamatta lähes pelkästään lähialueen pienemmistä yhtyeistä tai vielä uransa alkutaipaleella olevista artisteista. Ja se on pelkästään fiksua, kun jotain perinteeksi mielittävää ollaan järjestämässä ensimmäistä kertaa.
Petrattavaakin varmasti jäi tulevia vuosia silmällä pitäen, mutta jo nyt moni perusasia oli enemmän kuin kunnossa. Festivaalialue oli selkeä, kompakti kokonaisuus, josta löytyi kaikki tämän kokoluokan tapahtuman edellyttämät palvelut ruoka-, makeis- ja oheistuotemyyntiä myöden. Ennen kaikkea niin yksityiskohdat kuin isommatkin linjat näyttivät hyvin etukäteen suunnitellulta, eikä PomeFestistä jäänyt kotikutoista tuntua, jollaista pienempien paikkakuntien kesäfestareissa kieltämättä silloin tällöin esiintyy.
Yli 700 pääsylipun ostanutta kävijää viikonlopun aikana varmistivat sen, että Paimiossa juhlitaan livemusiikin parissa yhtenä PomeFest-kesäviikonloppuna myös ensi kesänä. Se jos mikä kuului vielä viikko sitten asioihin, johon aiemmin mainittu skeptikko ei uskaltanut uskoa.
Onneksi moni muu uskoi.
