Itse pääsin, tai jouduin testaamaan bussimatkustamista Turun ja Paimion välillä viime ja tällä viikolla olosuhteiden pakosta, sillä autoni päätti lähteä viettämään kesälomaa korjaamolle. Aluksi kolminkertaistunut työmatka-aika kauhistutti, mutta muutaman bussiajelun jälkeen huomasin jopa nauttivani matkanteosta. Bussi kulkee eri reittiä kuin normaalisti työmatkaa ajelisin ja bussin ikkunasta ehtii katsella maisemia eri tavalla kuin auton tuulilasista.
Tässä lehdessä on asiaa Kuninkaantiestä, joka on keskiajalta lähtien kulkenut Turusta Paimion kautta Helsinkiin ja eteenpäin. Jos nyt tunnin matka Paimiosta Turkuun kestää bussilla tunnin, niin voi lohduttautua ajattelemalla, että 1700-luvulla sama matka on hyvinkin kestänyt vähintään vuorokauden ja Turku-Helsinki-matkaan on ollut hyvä varata aikaa noin viikon verran.
Kun matkustaminen on ollut hidasta, on määränpään sijaan ollut pakko keskittyä itse matkantekoon ja ympäristöön. Tällainen hidastaminen tekisi varmasti hyvää nykyihmisellekin. Mitä jos ei olisikaan pakko päästä mahdollisimman nopeasti perille, vaan keskittyisi määränpään sijaan siihen, mitä kaikkea löytyykään matkan varrelta?
Jos ajatus aikamatkailusta kiehtoo, voi Kuninkaantien reittiä edelleen kulkea ja matkan varrelta voi yhä bongata satojen vuosien takaisia vanhoja siltoja, kirkkoja ja kestikievareita. Vanhan Kuninkaantien varrella olevia etappeja on kerätty Kuninkaantie ry:n ylläpitämälle visitkingsroad.fi-sivustolle, jonka kartalle on listattu paitsi historiallisia maamerkkejä, myös nykypäivän ravintoloita ja nähtävyyksiä, jotka osuvat reitin varrelle.
Tätä aikamatkailua voi helposti kokeilla vaikkapa sillä Fölillä, sillä Paimio-Turku-bussireitti kulkee paikoin vanhaa Kuninkaantien reittiä ja bussin ikkunasta ehtii bongata esimerkiksi Turun vanhan hautausmaan, Tuorlan kartanon, muutamia vanhoja kilometripylväitä (joista suurin osa poistettiin teiden varsilta 1980-luvulla), sekä Piikkiön että Paimion vanhat kirkot.
