PAIMIO
PADEL Harmaa pilviverho kohoaa Paimion jokipuiston ylle samalla, kun VR:n Intercity-juna porhaltaa siltaa pitkin yli perinnemaiseman. Ilmassa on orastavaa kesäsateen tuntua, mutta se ei haittaa Niina Suomista ja Tapani Männistöä, jotka ovat saapuneet tuttaviensa kanssa viettämään liikunnallista arki-iltaa jokipuiston väriläiskille, eli kirkkaansinisille padelkentille.
Pallo lentää verkon yli kenttäpuoliskolta toiselle ottaen välillä kimmokkeen kenttää reunustavasta pleksistä. Pitkän pallorallin päätteeksi Männistö sijoittaa pelivälineen aivan vastustajan kenttäpuoliskon takanurkkaan, eikä vastaanottaja ehdi palauttaa sitä ennen kuin tennispalloa muistuttava pallo on ottanut toisen kosketuksensa kentän pintaan. Pallo parivaljakolle Suominen–Männistö, ja seuraavaa syöttöä kohti. Hiki virtaa, ja hauskaakin nelikolla näyttää riittävän.
Ai mikä padel? Vielä viisi vuotta sitten kysymykseen tuskin olisi ainakaan Paimiossa saanut kovin moniselitteistä saati informatiivista vastausta, mutta tänä päivänä lajia on käynyt ainakin kokeilemassa ja useampi sata paikkakuntalainen. Ja määrä kasvaa kuukausi kuukaudelta.
– Tänäkin vuonna aika moni ensikertalainen on käynyt kokeilemassa lajia, ja osasta heistä on tullut jo ihan vakiokävijöitä. Kai padelin vahvuus on se, että sitä pystyy pelaamaan jollain tasolla käytännössä kuka tahansa. Ero esimerkiksi vähän samankaltaiseen lajiin eli tennikseen on iso, tuumii Anssimatti Lehtonen, joka on yksi seitsemästä paimiolaisen Sporttitehdas Oy:n osakkaasta, jotka pyörittävät kahta ulkopadel-kenttää Jokipuistossa.
Pelivuoroihin muutaman päivän jono
Lehtosen lisäksi muut kuusi osakasta padelkenttien taustalla ovat Petter Sandell, Markus Ahlman, Tuomas Hyssälä, Mikko Kraakkussuo, Janne Granfors ja Juho Kirjonen. Lähes kaikki osakkaat ovat paimiolaisia, sillä heistä ainoastaan Granfors asustaa Sauvossa.
Koko seitsikon kiinnostus padelia kohtaan syttyi 2010- ja 2020-lukujen vaihteessa, aikana jolloin jo aiemmin Euroopassa läpi lyönyt laji rantautui kovalla vauhdilla myös Suomeen. Padelhalleja nousi kirjaimellisesti kuin sieniä sateella myös Turun seudulle, ja pelistä innostuneet paimiolaiset ryhtyivät toimiin, että myös Paimion jokipuistoon saataisiin oma ulkokenttä harrastamisen mahdollistamiseksi.
– Se kävi aika nopeasti. Me mietimme sitä omassa kaveriporukassamme ja kun keskustelimme toisen paimiolaisporukan kanssa, joka kävi myös Kaarinassa pelailemassa, paljastui, että he olivat miettineet samaa. Kesällä 2021 Paimion jokipuistoon nousikin jo sitten ensimmäinen kenttä, ja saman kesän aikana muovattiin vielä pohjat toisellekin pelikentälle. Siellä pelit alkoivat keväällä 2022, Sandell kertaa.
Paimiossa on pelattu nyt siis runsaat kaksi vuotta kahdella ulkokentällä, ja se on ainakin Sporttitehtaan osakkaiden mukaan juuri oikea määrä suhteessa harrastajalukuun.
– Kentillä on sopiva käyttöaste, ja vuoron pystyy varaamaan muutamankin päivän varoajalla. Yksi kenttä olisi liian vähän, ja kolme puolestaan liikaa, Lehtonen tuumii.
Ulkokentillä pelikausi kestää käytännössä huhtikuun puolivälistä loka–marraskuun taitteeseen. Talvikaudella Paimiossa ei vielä siis pelata, eikä ainakaan Sporttitehtaalla ole suunnitelmia asian muuttamiseksi.
– Ei kyllä, se vaatisi sitten jo aika ison satsauksen. Jos jollakulla toisella taholla on intoa, niin kaikin mokomin, Lehtonen hymyilee.
Matalan riskin sijoitus
Jokipuiston padelkentät ovat sikäli matalan riskin sijoitus, että Sporttitehdas on vuokrannut maa-alueen Paimion kaupungilta, ja ylläpitää kenttiä talkoovoimin. Myöskään asiakaspalvelua kentillä ei ole, sillä pelaajat varaavat itse vuoronsa Playtomic-applikaation kautta. Jos pelaajat tarvitsevat vuokramailoja tai -palloja, ovat nekin saatavissa omatoimiperiaatteella kentältä lukollisesta kaapista.
– Kulut on haluttu pitää ja pidetty mahdollisimman matalina, sillä muuten tämä ei olisi kannattavaa. Nyt homma toimii hienosti, kun meitä osakkaita on seitsemän ja pystymme jakamaan vastuuta huollosta ja kenttien ylläpidosta tasaisesti, Sandell kiittelee.
Yksi merkittävä käyttäjä kentille on niin keväisin kuin syksyisin koulut. Sekä yläasteelta että lukiosta varaillaan vuoroja mukavaan tahtiin niin lukuvuoden alku- kuin loppumetreillä.
– Siksikin on tärkeää, että kenttiä on kaksi. Pelaamaan pääsee samaan aikaan kahdeksan pelaajaa, ja vuoroja onkin varattu mukavasti koulujen suunnalta, Lehtonen kiittelee.
Toiveissa on, että nuoret lähtisivät kokeilemaan lajia vieläkin matalammalla kynnyksellä.
– Lapset oppivat pelin äkkiä ja koska pelit saadaan pyörimään aika pienelläkin lajiosaamisella, on hyviä kokemuksia taatusti luvassa heti ensihetkistä lähtien. Rohkeasti vain kokeilemaan, Lehtonen ja Sandell vinkkaavat.
Ja jos pelaaminen onnistuu jopa alakouluikäisiltä lapsilta vaivatta, pätee sama ohjenuora myös jo eläkeiän kynnyksellä tai sen ylittäneisiin.
– Kansanopiston padel tutuksi -kurssin myötä useampi seniori innostui lajista ja nyt heitä käy täällä useampi peliporukka viikoittain. Padel ei vaadi välttämättä räjähtävää nopeutta tai voimaa, vaan jo pienilläkin liikkeillä ja hyvällä sijoittumisella pärjää pitkälle, Sandell kannustaa.
FAKTA: Mikä padel? Mailapeli, joka yhdistää tenniksen ja squashin
- Padel on mailapeli, jonka säännöt ja pelikenttä ovat eräänlainen yhdistelmä tennistä ja squashia.
- Kenttä on pienen tenniskentän kaltainen verkkoineen, mutta uloimpien rajaviivojen sijasta kenttää rajoittavat seinät. Pallo saa pelissä tietyin rajoituksin osua seinään ja kimmota siitä, kuten squashissa.
- Padelia pelataan sääntöjen mukaan aina nelinpelinä, mutta sitä on mahdollista pelata myös kahdestaan padelin kaksinpelikentällä.
- Laji tuli Suomeen vuonna 2003. Lajiliiton viralliset avajaiset pidettiin 26. marraskuuta 2009.
- Padelkenttiä on kaikkialla maassa, ja Suomessa on tällä hetkellä noin 1100 sisä- ja ulkokenttää.
