PAIMIO, SAUVO, KAARINA
Ilmastonmuutoksen näkee parhaiten, kun kävelee pitkin Peimarin rantoja. Kesäisin sinne lipuu lähes säännönmukaisesti useampi sinilevälautta, ja leutojen talvien myötä jäälle uskaltautuu jalkaisin yhä harvemmin. Ilmiö on toki maailmanlaajuinen, mutta Suomessa ja Pohjoismaissa lämpötila nousee tällä hetkellä sellaisella vauhdilla, etteivät vesistö ja eliöstö tahdo pysyä enää perässä.
– Esimerkkinä silakka on nähnyt nälkää 80-luvun puolivälistä lähtien. Ne silakat mitä nyt Saaristomerellä kalastetaan, ovat painoltaan keskimäärin 60 prosenttia siitä mitä ne olivat vielä 1980-luvulla, vertaa merentutkija Jari Hänninen, joka toimii Saaristomeren tutkimuslaitoksen kenttäjohtajana Seilissä.
Äkkiseltään silakan ahdinko ei kuulosta vielä maailman- tai edes Saaristomeren laajuiselta katastrofilta, mutta yksittäisenkin kalalajin ongelmat kertovat tässäkin tapauksessa koko vesieliöympäristön muutoksesta. Saaristomeren suolapitoisuus on laskenut lähes kymmenellä prosentilla muutamissa kymmenissä vuosissa, ja se on vaikuttanut olennaisesti myös ravintoon ja kutumahdollisuuksiin, mitä esimerkiksi silakoille on tarjolla.
– Sellainen koko vesiekosysteemiä koskeva ajallinen synkronointi, mikä Itämeressä ja Saaristomerellä oli vielä tavallista vaikkapa 50 vuotta sitten, on katoamassa. Valuma-alueen talviaikaisten lumi- ja jäämassojen sulamisesta aiheutunut ravinnepulssi ei enää käynnistä meressä selkeää Piilevien kukinnan keväthuippua, koska ravinteita valuu mereen tasaisesti koko talvikauden. Tämän seurauksena eläinplanktonin ja silakan lisääntymissyklit eivät enää täsmää Piilevin keväthuippuun mikä edelleen vaikuttaa suoraan silakan kututapahtuman onnistumiseen saatavalla olevan ravinnon kautta, Hänninen harmittelee.
Hellejaksot pidentyneet
Kun noustaan Peimarin rantavesistä maalle, voi ilmastonmuutoksen aistia pidempinä hellejaksoina kesäisin, mutta myös voimistuneina ukkossateina. Lähes sadan vuoden otannalla on nähtävissä, että sademäärät seudulla ovat kasvaneet vähän, mutta se, millaisissa annoksissa vettä sataa, on muuttunut melkoisesti.
– Napa-alueilla lämpötilan nousu on ollut nopeampaa kuin maapallolla keskimäärin, ja se näkyy myös Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa. Leutojen talvien ja kesän pidempien hellejaksojen ohella myös ukkoskuuromaiset sateet ovat yleistyneet, vaikka vuotuisessa sademäärässä kovin suurta eroa ei olekaan, pohtii Turun yliopiston maantieteen professori Jukka Käyhkö, joka on tutkinut sääilmiöitä ja ilmastonmuutosta 1990-luvulta lähtien.
Jos vielä 1900-luvun puolivälin molemmin puolin oli tavallista, että Yltöisten säähavaintoasemalla Piikkiössä mitattiin 4–5 asteen vuotuisia keskiarvolämpötiloja, ei esimerkiksi 2020-luvulla vuoden keskilämpötila ole Peimarin seudulla jäänyt kertaakaan alle 6 asteen. Ennätysvuotena 2020 vuoden keskilämpötila oli peräti 8,1 astetta.
Parin asteen keskiarvolämpötilan nousu ei välttämättä kuulosta dramaattiselta, mutta sitä se on. Sen paljastavat planetaariset rajat, joita on kaikkiaan yhdeksän, ja vaikka vain yksi niistä on ilmastonmuutos, ovat ne kaikki enemmän tai vähemmän sidoksissa toisiinsa.
– Planetaarisista rajoista kuusi on jo ylitetty, ja dramaattisin muutos on tapahtunut viimeisten kymmenien vuosien aikana. Ja on selvää, että ilmaston lämpeneminen jatkuu vielä pitkään, vaikka tekisimme maapallon hyvinvoinnin kannalta oikeita valintoja ja ratkaisuja jo tänään. Siksikin tulevaisuuden avainsana on sopeutuminen, ja uskon kyllä, että ihminen sopeutuu, vaikka isoja muutoksia onkin edessä, Käyhkö tuumii.
30 vuoden vertailujaksot
Yksittäisten vuosien sijaan hedelmällisempää on vertailla pidempää ajanjaksoa. Ilmatieteenlaitoksella vertailua tehdään 30 vuoden sykleissä, ja viimeisin sykli ulottuu vuosille 1991–2020. Myös sitä edeltävä sykli 1961–1990 on saatavissa Yltöisistä, ja puolestaan vuosien 1931–1960 sykli on tulkittavissa Yltöisistä vajaan 20 kilometrin päässä sijaitsevalta Turun lentoaseman säähavaintoasemalta.
Lentoasemalla vuosien 1931–1960 keskilämpötila asettui 4,6 asteeseen, ja Yltöisissä vuosien keskilämpötila oli 4,8 astetta. Vuosina 1991–2020 Yltöinen lämpeni keskimäärin jo 5,9 asteeseen. Eli lämpenemisen vauhti on kiihtynyt viimeisen runsaan 30 vuoden aikana valtavasti.
– Kun opiskelin alaa 1980-luvulla, muistan vielä vaiheen, kun opettajakunnassakin oli sellainen näkemys, että ilmasto viilenee. Se perustui lämpimään 1930-lukuun, jota seurasi seuraavina vuosikymmeninä viileämpi ajanjakso. 1980-luvulla keskiarvot lähtivät taas nousuun, ja se on jatkunut tähän päivään asti. Ja se muutos on ollut todella radikaali ja nopea, Käyhkö sanoo.
Jäätiet jäämässä historiaan
Viimeisen runsaan 30 vuoden kehitys on vaikuttanut myös lumitalviin ja meren jääpeitteeseen, joka on tärkeä nykyisen kaltaiselle Saaristomeren eliöstölle.
– Vielä 1990-luvulla ja 2000-luvun alkuvuosina Seiliin saatiin tehtyä jäätie lähes jokaisena talvena. Ja nyt viimeisen 15 vuoden aikana se on tainnut onnistua yhtenä talvena. Jos miettii jotain asiaa, missä ilmastonmuutos näkyy aivan selvästi ja helposti, on talvikauden meren jääpeitteisyys. Eihän Itämeri ole ollut kunnolla jäässä enää aikoihin, Jari Hänninen sanoo.
Ja se taas vaikuttaa suoraan siihen, millä vauhdilla jo valmiiksi vähäsuolainen Itämeri makeutuu.
– Itämeren suolavesihän tulee Atlantilta Pohjanmereltä Tanskan salmen kautta tänne Pohjolan rannoille. Tapahtumaa kutsutaan suolapulssiksi, joka tapahtuu yleensä vuodenvaihteen tienoilla, kun lännen suunnasta puhaltavat talvimyrskyt Pohjanmerellä ovat kovimmillaan ja kun Itämeri on ollut varsinkin pohjoisilta osiltaan jääpeitteen alla. Nyt jäätä ei ole ollut, ja Itämeren pinta on ollut korkeammalla eikä suolapulssi ole saanut enää puskettua suolaista merivettä vastavirtaan. Se näkyy myös Saaristomeren olosuhteissa, Hänninen selventää.
Ruoantuotannon aikapommi
Jos jo viimeisen 30 vuoden kehitystahti on ollut huolestuttavan nopea, herää tätäkin juttua kirjoittavalla toimittajalla mieleen kysymys, missä ollaan silloin, kun seuraavaa 30 vuoden vertailujakson tuloksia 2050-luvun alkuvuosina perataan kenties Kunnallislehdenkin sivuilla.
– Kyse ei ole vain lämpimästä ilmasta, vaan muuttuvien olosuhteiden seurauksista. Meillä alkaa olla käsissä ruoantuotannon aikapommi, jota ei oteta vakavasti. Ilmastonmuutoksesta toki puhutaan paljon ja kovinkin sanoin, mutta varsinaiset teot jäävät useimmiten eurojen alle. Tutkijana asia tietysti turhauttaa, koska asioista on kerrottu päättäjille moneen kertaan ja pitkään, harmittelee Käyhkö.
Samoilla linjoilla on myös Hänninen, joka puhuu Itämeren tilanteesta seuraavan kerran muun muassa Paraisten Itämeripäivässä elokuun lopulla. Teemat ja aiheet ovat tuttuja, sanomakin jo useampaan kertaan toistettu; muutoksen on tapahduttava nyt, sillä jo nyt tekemättä jääneiden päätösten taakkaa kannetaan joka tapauksessa vuosikymmeniä, ellei vuosisatoja.
– Ei auta kuin jatkaa taistelua, hän hymähtää.
kun Itämeri on ollut varsinkin pohjoisilta osiltaan jääpeitteen alla.
FAKTA: Hellettä on 2000-luvulla piisannut – Lämpötilastoja Peimarista
Vuotuisia keskilämpötiloja viime vuosilta:
- 2023: 6,2 astetta
- 2022: 6,5
- 2021: 6,0
- 2020: 8,1
Keskimääräinen vuosilämpötila ilmaston 30-vuotisissa vertailujaksoissa:
- 1991–2020: 5,9
- 1961–1990: 4,8
- 1931–1960: 4,6*
Keskimääräinen vuotuinen sademäärä ilmaston 30-vuotisissa vertailujaksoissa:
- 1991–2020: 671 mm
- 1961–1990: 636 mm
- 1931–1960: 588 mm*
Hellepäivien määrä eri vuosikymmeninä:
- 2020-luku: 107**
- 2010-luku: 189
- 2000-luku: 152
- 1990-luku: 138
- 1980-luku: 109
- 1970-luku: 123
- 1960-luku: 102* Kaikki muut tilastot ovat peräisin Yltöisten havaintoasemalta Kaarinan Piikkiöstä, mutta vuosien 1931–1960 vertailujakson lukemat ovat Turun lentoasemalta, joka on hyvin vertailukelpoinen Yltöisten aseman kanssa.
** Hellepäivälukema on kirjattu 11.7.2024.
Sinilevää on aina ollut, mutta nyt sille tarjoillaan täydelliset olosuhteet
Aina aika ajoin kuulee jonkun, yleensä varttuneemman kanssaeläjän sanovan, ettei hänen nuoruudessaan Peimarinlahdella ainakaan ollut sinilevää. Merentutkija Jari Hänninen kumoaa tämän väitteen kuitenkin nopeasti.
– Sinilevää on ollut aina olemassa. Ja vaikka sitä ei ole nähtävissä kukkivina lauttoina, sitä on silti meressä jatkuvasti – talvellakin. Viimeisten kymmenien vuosien aikana ainoastaan kukinnolle on ollut suosiollisemmat olosuhteet, sillä se vaatii tyyntä säätä, meriveden on oltava vähintään 20-asteista ja auringon pitää paistaa. Tällaisia jaksoja on kieltämättä 2000-luvulla ollut enemmän kuin pitkään aikaan historiassa, Hänninen sanoo.
Vaikka sinilevä kukkisikin rantavesissä, ei se välttämättä tarkoita sitä, etteikö veteen voisi mennä noudattaen varovaisuusperiaatetta. Silloin on vain huolehdittava tarkkaan peseytymisestä, joskin iho voi silti ärsyyntyä myrkyllisestä levästä.
– Varsinkin jos iholla on haavaumia, suosittelisin jättämään uintiretken väliin. Osassa sinileviä esiintyy aika voimakkaitakin myrkkyjä, jotka voivat vaikuttaa maksaan ja hermostoon. Kyse ei ole siis mistään leikin asiasta, kun sanotaan, että huolellinen peseytyminen on vähintä mitä sinileväpitoisessa vedessä uimisen jälkeen pitää tehdä, Hänninen muistuttaa.
