Kevään koulujen päätösjuhlinnasta tuntuu kuluneen vain hetki, kun taas jo aloiteltiin uutta kouluvuotta. Useimmille aloittajille kyse on paluusta koulutyön ääreen, mutta ainutkertaisia hetkiä elivät ne pienimmät, joilla koulu alkoi ensimmäistä kertaa. Toisaalta kyllä varmasti jännitti niitäkin nuoria, jotka ylittivät jonkun kynnyksen, kuten vaikka alakoulusta yläkouluun tai yläkoulusta toiselle asteelle. Muutama viikko kun kuluu, opiskelijatkin palaavat laajemmin opintojen pariin.
Näitä merkittäviä hetkiä höystävät usein myös samat korvissa kuluneet, mutta silti tärkeät viestit koskien turvallisuutta ja pelisääntöjä. Liikenteen vaaroja ja suosituksia on jaeltu jo muutama viikko ja hyvä niin: jankuttamatta on hyvä muistuttaa, että itsenäiset, pienet kulkijat tarvitsevat aikuisten tarkkaa silmää ja valvontaa. Hatunnosto tälläkin seudulla kaikille heille, jotka ensimmäisinä koulupäivinä ovat turvaamassa risteyksissä ja suojateiden äärellä pienten koulumatkaa.
Se mihin tänä vuonna huomioni kuitenkin aivan erityisesti on kiinnittynyt, on lasten oikeus oppimiseen. Lapsilla on oikeus oppia, ja jos jokin heikentää tätä oikeutta, se on ongelma, joka pitäisi ratkaista. Konkreettisesti kyse voi olla kännyköistä koulussa, kiusaamisesta, oppimisen vaikeudesta tai monesta muusta, mutta tärkeää on etsiä ja hakea näihin ratkaisuja.
Kouluilla on jo nyt mahdollisuus ottaa puhelin pois jos se häiritsee. Keskittymiskykyä puhelimet haittaavat usein myös kodeissa, joten ehkä näin syksyn alkuun olisi paikallaan pohtia, mitkä olisivat puhelinten käyttösäännöt kotona. Ei vain lasten, vaan myös aikuisten osalta.
Kiusaaminen on kesto-ongelma, mutta se ratkeaa vain puuttumisen ja välittämisen kautta. On jokaisen kouluyhteisössä toimivan aikuisen velvollisuus puuttua ja katkaista kiusaamistilanteet.
Oppijana jokainen on erilainen. Se on hyvä hoksata heti alkumetreillä, että lapsia ei pidä vertailla. Ei kotona, eikä luokassa. Opettajan vankka ammattitaito ja kokemus tunnistavat erilaiset oppijat ja oppimiseen voi saada hyvinkin monenlaista tukea. Jokaisen vanhemman pitää myös osata pyytää apua ja neuvoja. Lapsi ei ole heikko, taitamaton tai millään muotoa huono, vaikka hän tarvitsisi jossain taidossa hiukan enemmän opastusta tai ohjausta. Viisas vanhempi hankkii lapselleen tukea, jota tämä tarvitsee.
Sillä, oppiiko joku lukemaan viikossa, parissa tai kevääseen mennessä, ei ole mitään merkitystä vuosien kuluessa. Paljon tärkeämpää on oppia toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa. Kysymään apua ja neuvoja tarvitessaan. Niin sitä pärjää elämässä eteenpäin.
Hyvää kouluvuotta Peimariin!
