Tuttu kiinteistönvälittäjä vinkkasi hänelle sopivasta kohteesta, joka ehkä täyttäisi pariskunnan kriteerit. Valmis paketti, jossa ei ole kauheasti remontoitavaa. Tärkein ehto oli, että mökin on oltava alle tunnin ajomatkan päässä Turusta.
– Huomaan aina kun ajan mökille, että kierrokset ja verenpaineet laskevat. Perille päästyä on jo zen-olo. Mökillä pystyy tekemään kaikkea, mikä on meille tärkeää, eli pääse liikkumaan monipuolisesti esimerkiksi lenkkeillen ja pyöräillen, Arve sanoo.
Arve käy toisinaan mökiltä käsin myös Turussa töissä, mutta pääsääntöisesti hän pyrkii viettämään siellä pidempiä pätkiä putkeen aina, kun on vapaata. Erityisesti loma-aikaan Arve viihtyy mökillä rauhoittumassa.
– Aamukahvi rauhassa ja kattelen merelle, se on makea hetki päivässä, Arve tuumii.
Mökkeily on
avannut uusia ulottuvuuksiaSauvo on Arven mielestä hyvä mökkikunta, jossa palvelut ovat hyvin saatavilla ja ne toimivat hyvin. Hän hyödyntää siellä peruspalveluita, kuten kauppakäynnit ja sähkötyöt.
– Täytyy antaa isot pisteet Sauvolle, että kun koettaa tavoittaa jotakin palvelua, niin aina saa henkilön kiinni. Aurinkopaneeleita asentaessa ilmoitukset sujuivat jouheavasti.
Mökkeily on avannut Arvelle ihan uuden ulottuvuuden. Hän on asunut koko aikuisikänsä kaupungissa, joten monet asiat ovat sujuneet vaivattomasti.
– Kaupungissa ei tarvitse pohtia, mihin erilaiset roskat viedään. Nyt on täytynyt googlettaa, missä on lähin jätehuolto ja, mistä saamme polttopuita. Onneksi naapureiden avulla olemme oppineet, mistä kannattaa kysyä apua.
Arve tykkää tehdä päiväretkiä mökiltä käsin esimerkiksi pyörällä. Tänä kesänä hän on miehensä kanssa käynyt Kemiönsaarella ja toisinaan hän käy Taalintehtaalla. Teijo ja Salo kuuluvat myös joka vuosi kesäretkikohteisiin.
– Mökiltä on hyvät etäisyydet. Tykkään pyöräillä usein Kemiönsaaren suuntaan. Sinne menee hyvä tie, Arve kertoo.
Mökillä Arve saunoo rantasaunassa, ui meressä sekä poimii perheen kanssa marjoja. Toisessa hetkessä hänet löytää nyppimässä rikkaruohoja, keittämässä hilloa tai leipomassa lasten kanssa herkkuja kahvipöytään.
– En oikein edes ole viherpeukalo tai ymmärrä, mitä teen mutta kauheasti räpellän kaikenlaista. Kaupungissa en juurikaan leivo, mutta mökillä tulee sitäkin tehtyä. Se on vähän samanlaista kuin rikkaruohojen repiminen, missä saa tekemistä käsille, Arve nauraa.
Vaikka mökkielämä maistuu hyvältä, niin täysin maalaista hänestä ei saa. Arve kertoo olevansa henkeen ja vereen kaupunkilainen.
– En voisi ikinä muuttaa pois kaupungista. On ihanaa, kun on kesäpaikka, minne voi mennä rentoutumaan, mutta olen kyllä niin kaupunki-ihminen. Asutaan tälläkin hetkellä lähellä keskustaa. Kaupunkielämä ja palvelut ovat tosi tärkeitä.
Kunnon kohottamista kilpailuja varten
Arve osallistui heinäkuun lopussa Turussa triathlon -kilpailuihin ensimmäistä kertaa elämässään. Koitos sisälsi uintia 1,9 kilometriä, pyöräilyä 90 kilometriä ja juoksua 21 kilometriä.
– Tavoitteena on suoriutua kilpailusta kohtuuajassa. Ajattelin, että kun täytän 50 vuotta syksyllä, niin haluan katsoa mihin kaikkeen pystyn. Haluan näyttää itselleni, että teen pitkän ja hurjan suorituksen ja pystyn treenaamaan tavoitteellisesti työn ohessa. Opettelin jopa uimaan pitkää matkaa ensimmäistä kertaa, kokemusta oli lähinnä mummouinnista, Arve paljastaa.
Kisa olikin hieno menestys, sillä suorituksen kokonaisaika painui alle kuuden tunnin.
Elokuussa työmaalla odottavat neuvottelut kaupungin budjetoinnista. Keväällä edessä olevat kuntavaalit pitävät myös todennäköisesti kiireisenä.
– Pormestarin työ on elämäntapa. Kaikkia asioita ei pysty pyyhkimään mielestä edes loman ajaksi.
– Yritän päästä lomalla eroon sellaisesta ylimääräisestä päänsisäisestä kohinasta, mutta kyllä monet tärkeät asiat mietityttävät ja niitä tulee pohdittua.
Vapaalla Arve sanoo olevansa vetäytyväisempi kuin työroolissa. Hän viihtyy vaikkapa sukulaisten parissa aktiivisen keskustelijan sijaan vähän enemmän tarkkailijan roolissa.
– Työn puolesta joutuu usein vetämään keskustelua, joten on mukavaa, kun voi seurailla välillä toisten sanailua ja hypätä itse seurailijan rooliin, kun se kerran on mahdollista, hän naurahtaa.
