Hirsimökin seinään kiinnitetyt tikkaat heiluvat, kun Tommi Kuivalainen testaa niiden kantavuutta. Tikkaat pysyvät kiinni, ja Kuivalainen kiipeää katolle.
– Miltä se piippu näyttää? huikkaa mökin omistaja Maija Itälä alhaalta.
– Hyvältä näyttää, Kuivalainen vastaa korkeuksista.
Kuivalainen on viittä vaille valmis nuohooja. Hän on saapunut sauvolaiselle kesämökille yhdessä nuohooja Seppo Laakson kanssa, jonka opissa Kuivalainen on tällä hetkellä harjoittelussa koulutussopimuksella. Kokeneempaa opettajaa saattaisi olla vaikea löytää. Laakso on tehnyt nuohoushommia 38 vuoden ajan ja työskennellyt vuodesta 1995 asti Sauvossa.
Laakson mukaan ihmisten tulisijat ovat yleisesti ottaen hyvässä kunnossa. Jos keikalla huomataan korjaustarpeita, kerrotaan niistä heti omistajalle ja tehdään tarvittaessa yhteistyötä hormeja korjaavan yrityksen kanssa.
– Enää ei näe mitään ihan pommeja, mutta kattoturvatuotteissa on edelleen petrattavaa. Onneksi sellaiset, että piipun ympärille on sidottu köysi, jota pitkin pitäisi katolle nousta, alkavat olemaan harvinaisia, Laakso naurahtaa.
Kunnollisiin kattoturvatuotteisiin kuuluvat tukevat tikkaat, ja jos piippuja on samalla katolla useampia, täytyy niiden välissä olla kulkusilta. Katolla ei työturvallisuussyistä taiteilla missä tahansa puitteissa. Oikeanlaisten kattoturvatuotteiden lisäsi nuohoojaan vierailuun kannattaa varautua sanomalehdillä tai muulla suojapaperilla. Edeltävänä päivänä tulipesää ei myöskään kannata polttaa, jotta se ehtii jäähtyä kunnolla.
– Nuohoojaa varten ei tarvitse itse olla paikalla, mutta hyvä se tietenkin olisi. Silloin saan annettua palautteen heti kasvotusten. Ja vihaiset koirat tietenkin pois nurkista, Laakso ohjeistaa.
Nuohous on asukkaan vastuulla
Laakson kokemuksen mukaan ihmisillä on hyvin tiedossa, milloin nuohooja pitää kutsua kylään. Kiitosta saavat erityisesti aktiiviset mökkiläiset.
– Varsinkin saarissa on yleensä joku yhteyshenkilö, joka kerää porukan kokoon ja tilaa nuohouksen kerralla kaikille. Se on hieno juttu, Laakso kehaisee.
Kun saman alueen asukkaat tilaavat nuohoojan yhdessä, ei nuohoojan tarvitse ajella paikalle moneen kertaan. Kaikki eivät kuitenkaan ole naapureiden kanssa tekemisissä ja oma nuohoustilaus saattaa tulla mieleen siinä vaiheessa, kun naapurin pihalla näkyy tuttu auto. Se tietää Laaksolle ylimääräisiä kilometrejä.
– Ennen oli ehkä helpompaa, kun oli piirinuohous. Töiden suunnittelu oli järjestelmällisempää, kun alueita käytiin läpi säännöllisesti, Laakso kertoo.
Alueellisesta piirinuohousjärjestelmästä luovuttiin vuonna 2019. Sen jälkeen nuohousvelvoitteen hoitaminen on jäänyt kiinteistön omistajan vastuulle. Vakituisesti asutuissa asunnoissa sekä ympäri vuoden käytössä olevissa vapaa-ajan asunnoissa nuohoojan tulisi vierailla kerran vuodessa. Kesämökeille riittää käynti kerran kolmessa vuodessa.
Pelastuslaitos seuraa nuohouksia pistokokein. Asianmukaisen nuohouksen voi todistaa nuohoojalta saamalla nuohoustodistuksella. Myös Suomen nuohoojia edustava Nuohousalan Keskusliitto ry valvoo alaa, ja pyrkii saamaan valenuohoojat pois markkinoilta. Valenuohoojalla tarkoitetaan henkilöä, jolla ei ole ammattipätevyyttä nuohouksen harjoittamiseksi. Keskusliitosta kerrotaan, että tarkkaa tietoa valheellisesti nuohoojina esiintyvien määrästä ei ole, mutta alalla on tapahtunut viime vuosina harhaanjohtavaa markkinointia.
– Olemme ajaneet alalle pätevyysrekisterin tarvetta ja tuomme asian tärkeyttä jatkossakin esiin, jotta ammattipätevät nuohoojat löytyisivät virallisen rekisterin alta, kertoo Nuohousalan Keskusliiton järjestökoordinaattori Lauri Asikainen sähköpostitse.
Ennaltaehkäisevää palontorjuntaa
Nuohouksen yhteydessä nähdään tulisijojen ja hormien viat ja puutteet, joihin puuttumalla estetään vaaratilanteet. Jos nuohous laiminlyödään pitkäksi aikaa, riski nokipaloon kasvaa. Näissä tapauksissa hormiin kertyy nokea niin paljon, että se tiivistyy isoiksi paloiksi, ikään kuin hiiliksi, jotka syttyvät helposti palamaan.
– Nokipaloja syttyy yleensä taloissa, joissa käyttövettä lämmitetään keskuslämmityskattilassa kituvalkealla. Sitä pitäisi osata polttaa taidolla, ettei nokea pääse kertymään liikaa, Laakso sanoo.
Tuttu nuohooja on vaaratilanteessa korvaamaton apu. Laakso kertoo tarinan nokipalosta, jossa omistaja oli palon sytyttyä soittanut ensimmäisenä hänelle. Hän lähti ajamaan avuksi paikan päälle ja soitti matkalta takaisin kysyäkseen tilannetta.
– Silloin piipun päästä iski jo lieskoja. Minä soitin hätäkeskukselle ja jatkoin matkaa. Paikan päällä pystyin pitämään hormin auki palokunnan tuloon asti, Laakso kertoo.
Jos nokipalossa hormi tukkeutuu, rikkovat palokaasuista syntyvät paineet nopeasti piipun ja palo pääsee leviämään. Nokipalon jälkeen on aina tärkeää tehdä jälkitarkastus, jotta tulisijan kunto ja käyttömahdollisuudet selviävät.
Laakso neuvoo polttamaan tulipesässä vain kuivaa puuta. Tärkeää on pitää huolta riittävästä vedosta eikä peltiä saa koskaan sulkea, jos pesässä näkyy vielä sinisiä liekkejä. Tuhka kannattaa kerätä metalliseen astiaan ja viedä jäähtymään kauas talosta. Puutuhka toimii hyvänä lannoitteena pihalla. Jäähtyneenä sen voi myös laittaa jäteastiaan, kunhan se on tiiviisti pakattu.
Energiakriisi lisäsi nuohoustöitä
Laakso tekee nuohoustöitä vuoden ympäri. Kiireisin sesonki alkaa keväällä mökkien nuohouksella, elokuussa vuorossa ovat kuivurit ja syyskuussa taas alkavat vakituisten asuntojen keikat, kun tulisijoja otetaan käyttöön säiden viilentyessä.
Energiakriisin myötä nousseet sähkön hinnat ovat lisänneet puun polttoa lämmitysmuotona. Sähkökustannuksissa säästääkseen ihmiset ovat ottaneet käyttöön paljon tulisijoja, joita ei välttämättä ole käytetty moniin vuosiin. Tämä toi vilskettä Laakson työpäiviin varsinkin energiakriisin alkuaikoina, kun tulisijojen kuntoja piti käydä kartoittamassa.
– Nykyään poltetaan paljon kotona tulipesiä. Kaikilla ei kuitenkaan ole tietoa, mitä se vaatii. Harva esimerkiksi tietää, että uusiin pelteihin pitäisi tehdä häkäreiät, Laakso sanoo.
Laakso ja Kuivalainen kiinnittävät nuohouskeikalla huomiota myös valovaroittimien sijoituspaikkoihin. Välillä tulee vastaan asuntoja, jossa ainoa palovaroitin on hyvin lähellä sänkyä.
– Se on huono paikka. Silloin ei yöllä palon syttyessä jää tarpeeksi toiminta-aikaa, Laakso muistuttaa.
Nuohoojana toimiminen vaatii kaksikon mukaan käden taitoja ja kykyä käyttää työvälineitä oikein. Joinain päivinä ongelmanratkaisukyky on koetuksella eikä asiakaspalveluhenkisyyttä sovi unohtaa.
– Tässä työssä täytyy tulla toimeen ihmisten kanssa. Pitää olla pikkuisen pilkettä silmäkulmassa, hymyilee Laakso.
