PAIMIO
– Se oli harmaa.
Tämä ajatus jäi paimiolaisen Heikki Tuomisen mieleen, kun hän tänä kesänä ajeli Kolin maisemissa. Kansallispuiston kuusikoissa tuhojaan tekevä kirjanpainaja leviää myös varsinaissuomalaisissa metsissä. Lyhyt ajelu Paimion keskustan laitamilla paljastaa useamman paikan, joissa kuolleet kuuset erottuvat metsän reunasta harmaina.
Tuominen kertoo poistaneensa omista metsistä viimeisten parin vuoden aikana kymmenkunta sairasta puuta. Puiden kaatamisella hän on pyrkinyt estämään puukuolemien leviämisen.
– Metsänhoitoyhdistyksen neuvo on, että juuresta poikki. Siinä täytyy katsoa tarkkaan, onko tartunnan saaneita ympärillä, Tuominen sanoo.
Lämpenevä ilmasto ja kuivat kesät hyödyttävät monia puille haitallisia hyönteisiä ja sieniä. Muun muassa kirjanpainajat, okakaarnakuoriaiset ja havuparikas-sienet tekevät tuhojaan eteläisen Suomen metsissä. Turun yliopiston maantieteen professori Risto Kalliolan mukaan puiden kuolemille ei aina löydy yhteistä syytä. Selvää kuitenkin on, että lisääntyneet kuivat ja kuumat jaksot altistavat puut monille vitsauksille.
– Se pistää puun keskittymään veden saamiseen ja silloin puolustautuminen jää vähän kakkoseksi, Kalliola selittää.
Monimuotoisuus luo puskuria
Tuttuun maisemaan ilmestyvät kuolleet puut herättävät ymmärrettävästi huolta metsien hyvinvoinnista. Kalliola muistuttaa kuitenkin, että jos asiaa tarkastellaan pelkästään luonnon kannalta, ei ilmiössä ole kyse suuresta uhasta.
– Luonnossa tulee ja menee erilaisia ilmiöitä. Pitää ajatella niin, että kun puu kuolee, niin puun osalta elämä päättyy. Mutta sen jälkeen siellä alkaa iso määrä elämää sen lahottamisessa. Ketjun päässä on muun muassa tikkoja ja muita tuttuja otuksia. Siinä mielessä tämä ei ole kamala asia luonnolle, Kalliola selittää.
Metsäteollisuuden näkökulmasta puukuolemat ovat vakavampi asia. Suomen metsäkeskuksen keräämien ilmoitusten mukaan Suomessa hakattiin metsiä kirjanpainajan takia vuonna 2022 enemmän kuin kertaakaan tilastointihistoriassa. Tuholaisten käsittelemiä puita ei saa myytyä enää tukkipuuna, vaan ne päätyvät energiapuuksi. Taloudellisesti ero on huomattava: tukkipuusta rahaa voi saada lähes kaksinkertaisen määrän energiapuuhun verrattuna.
Pitkään jatkunut yhden puulajin suosiminen talousmetsissä tarjoaa tuholaishyönteisille helppoa ravintoa. Vähälajisissa ja keskenään samanikäisistä puista koostuvissa metsissä myös taudit leviävät helpommin. Kalliolan muistuttaa, että mitä monimuotoisempi luonto on sekä eri lajien ja eri-ikäisten yksilöiden osalta, sitä puskuroituneempi se on biologisille häiriöille.
– Kuusia vaivaavan kirjanpainajan riski on lisääntymään päin. Kannattaa miettiä, että vaikka tekisi mieli istuttaa pelkkiä kuusia hakkuualueelle ja ne kasvaisivat 30 vuotta, niin menevätkö ne sen jälkeen hyönteisten suuhun, Kalliola pohtii.
Muuttuva metsä
Heikki Tuominen kertoo olleensa mukana metsätöissä kotitilallaan jo 1950-luvulla. Vuosikymmenten aikana metsäluonto on kokenut mullistuksen.
– Metsät ovat tulleet rehevämmiksi. Mäntykankaille on alkanut ilmestyä tammentaimia ja metsäojien varteen tervaleppää. Ei sellaisia ennen kasvanut, Tuominen kertoo.
Myös hän on pannut merkille lämpenevät vuodet. Leudot talvet ja kuumat alkukesät vauhdittavat metsän kasvua tiettyyn pisteeseen asti, mutta tuovat mukanaan lieveilmiöinä alati lisääntyviä tauteja. Erityisesti harmaantuvat kuusikot herättävät huolta. Tuominen toivoo, että asiasta keskusteltaisiin enemmän ja metsänomistajia neuvottaisiin kiinnittämään asiaan huomiota.
– Siihen on mielestäni aika vähän reagoitu, Tuominen tuumii.
Risto Kalliolan mielestä metsänomistajien huoli on ymmärrettävää. Hän tietää alueita, joissa hyönteistuhoilta välttyäkseen, puita on kaadettu ennakkoon. Silloin niistä saadaan vielä terveinä parempi hinta. Kalliola toppuuttelee kuitenkin pahimpien skenaarioiden maalaamista.
– Helposti tulee ajatus, että kun jossain leviää epidemia, niin kaikki on uhattuna. Sellainen ajatuksellinen hyppy siihen pahimpaan mahdolliseen lopputulemaan on liian houkutteleva, Kalliola sanoo.
Yliopisto kartoittaa kuolleiden mäntyjen esiintymiä
Turun yliopiston tutkijat keräävät parhaillaan havaintoja kuolleiden mäntyjen ryhmistä Lounais-Suomessa. Havaintoja kerätään kansalaiskartoituksella, jossa kuka tahansa voi ilmoittaa havainnostaan verkosta löytyvän kartan avulla.
Kuolleita mäntyjä löytyy havaintokarttaa katsellen eniten saaristomereltä. Turun yliopiston maantieteen professorin Risto Kalliolan mukaan ilmatulkintakuvat kertovat samanlaista tarinaa. Hän arvioi, että yhtenä syynä ilmiön laajuuteen saaristossa on mäntyjen kasvuolosuhteet.
– Täällä mantereen puolella maaperä on paksumpaa ja se on männyille paremmin soveltuvaa kivennäismaata. Saarilla taas irtain maaperäkerros on hyvin ohutta, ja puiden täytyy etsiä koloja, joista vettä ja ravinteita voi imaista. Silloin ne ovat alttiimpia taudinaiheuttajille, Kalliola selventää.
Mäntyä ravinnokseen käyttävä okakaarnakuoriainen tappaa etenkin heikentyneitä mäntyjä. Kuoriainen on Suomessa luontaisesti esiintyvä laji, mutta se on viime aikoina lisääntynyt runsaasti. Kalliola kertoo, että okakaarnakuoriainen tuo mukanaan sinistäjäsientä, joka pilaa puuaineksen. Ruskettuvissa männyissä on usein myös havuparikas-sieneen viittaavia oireita.
Jos omasta metsästä löytyy kuolleiden mäntyjen rykelmä, Kalliola neuvoo jättämään ne rauhaan. Hänen mukaansa puuryhmien ympäristöstä kyllä kuolee seuraavana vuonna puita, mutta sen jälkeen vaikuttaisi siltä, että moni rykelmistä hyytyy. Puiden kaatamisella ei ole huomattu olevan suurta vaikutusta puukuolemien leviämiseen. Kuolemanlaikut hyppivät paikasta toiseen.
– Kun puu kuolee, niin siihen syntyy muuta elämää. Ja siinä joukossa voi olla myös sitä sakkia, joka esimerkiksi näitä okakaarnakuoriaisia sitten haittaa, Kalliola kertoo.
Havainnot kuolleista männyistä voi ilmoittaa verkossa osoitteessa utu.fi/männyt.
