4252 esinettä. Niin monta käsityötä tai muuta yksittäistä esinettä kuuluu Käsityömuseo Miilan kokoelmiin.
– Ne kaikki on käyty läpi, mutta niistäkin vain 660 kappaletta on luetteloitu, joten se työ on vielä kesken. Lisäksi lahjoituksena tulleita tavaroita odottaa vielä läpikäymistä, Paimion kulttuurituottaja Sanni Tuuppa kertoo.
Näistä reilusta neljästätuhannesta esineestä osa kuuluu museokokoelmiin, jotka on tarkoitus säilyttää jälkipolville ja osa kuuluu käyttökokoelmiin, joihin saa koskea ja joita voidaan käyttää esimerkiksi opetuskäytössä tai rekvisiittana.
Esineiden lisäksi arkistoon kuuluu valtavasti paperista materiaalia: käsityölehtiä, ja -kirjoja, sekä esimerkiksi Tuomoloiden suvun valokuvia ja muita papereita.
Museon kokoelmat ovat siis paljon enemmän kuin mitä kävijä museossa vieraillessaan pääsee näkemään.
– Mutta tietenkään museon tarkoitus ei ole jemmata aarteita varastossa, vaan näyttää asiakkaille parhaat palat kokoelmista, Tuuppa sanoo.
Monipuolisesti käsitöitä
Näitä parhaita paloja kokoelmista on Käsityömuseo Miilassa esillä tälläkin hetkellä. Yläkerran perusnäyttelystä löytyy muun muassa 1800-luvun alussa valmistettu ryijy.
– Yksi hieno esine on myös Elsa Tuomolan itse tekemä häämekko vuodelta 1914. Se oli Paimion toinen valkoinen häämekko, koska ennen sitä hääpuvut olivat perinteisesti mustia, Tuuppa kertoo.
Yksi yleisimmistä käsitöistä, joita Tuomoloiden jäämistöistä löytyi olivat räsymatot. Niitä on kokoelmissa satoja.
Tuomolat tekivät käsitöitä monipuolisesti ja kokoelmiin kuuluukin niin itsetehtyjä vaatteita, patalappuja, liinoja kuin ryijyjäkin.
– Myös virkattua pitsiä löytyy paljon, niitä on tehty esimerkiksi lakanoiden reunapitseiksi, museoharjoittelija Viivi Kainulainen kertoo.
Arjen käsitöitä
Sanni Tuuppa kertoo, että Miilan tarkoitus on esitellä sekä Tuomolan suvun että muiden kokoelmiin kuuluvien käsitöiden kautta arjen käsityöhistoriaa Varsinais-Suomessa.
Arjen käsityöhistoriaan kuuluu paljon muutakin kuin pelkät esineet.
– Esine on vain yksi osa kokonaisuutta. Lisäksi tallennamme kaikista esineistä niiden kontekstin: kuka esineen on valmistanut, miten se on valmistettu ja kuka sitä on käyttänyt, Tuuppa kuvaa.
Kasvomaski pääsi museoon
Museon kokoelmat kattavat pääosin Tuomoloiden suvun käsitöitä. Se ottaa kuitenkin vastaan myös lahjoituksia.
– Hankintoja ei tehdä juurikaan, mutta otamme vastaan arjen käsityöhistoriaan kuuluvia lahjoituksia Varsinais-Suomen alueelta, Tuuppa kertoo.
Lahjoituspyyntöjä tulee enemmän kuin mitä museo voi ottaa vastaan ja jokaisen esineen käyttö museoesineenä harkitaan tarkasti. Hiljattain on vastaanotettu muun muassa vanha käsintehty hääpuku sekä kansallispuku. Lisäksi museo on saanut lahjoituksena edesmenneen nukketeatteritaiteilija Kirsti Huuhkan valmistamia nukkeja.
Korona-aikana puolestaan museon kokoelmiin otettiin kankaasta käsin valmistettu kasvomaski.
– Museoesine ei ole arvokas vain siksi, että se on vanha, vaan myös nykyaikaa kuuluu tallettaa. Arjen käsityöhistoriaa tallennettaessa pyritään säilyttämään kullekin ajalle tyypillisiä käsitöitä, Tuuppa kuvaa.
Käsityömuseo Miila
Perustettiin vuonna 2014 Paimion kaupungille myönnetyn testamenttilahjoituksen myötä.
Lyyli Tuomola testamenttasi koko omaisuutensa Paimiolle vuonna 2008 ehtona käsityömuseon tai pysyvän kokoelman perustaminen.
Kaupunki perusti Lyyli Tuomola -säätiön ylläpitämään käsityömuseon toimintaa.
Lyyli Tuomola oli kuudesta sisaruksesta, jotka asuivat Halikossa Alatalon tilalla.
Sisarusten vanhemmat olivat kotoisin Paimiosta.
Sisaruksista erityisesti Lyyli ja Helvi Tuomola sekä heidän äitinsä Elsa olivat innokkaita käsitöiden tekijöitä.
Lahjoitukseen kuului sekä sisarusten tekemiä käsitöitä, että heidän vanhempiensa ja edellistenkin sukupolvien esineitä.
Alatalon tilan kaupunki huutokauppasi ja osa huonekaluista ja esineistä myytiin.
Käsitöiden lisäksi museon kokoelmiin kuuluu Tuomoloiden suvun henkilöhistoriaan liittyvää esineistöä.
