Pitkän parisuhteen päättäminen on yleensä iso ja tunteikas prosessi, oli sitten lapsia ja lampaita tai ei, nuoruutensa kukoistuksessa tai keski-iän kynnyksellä. Toiseen sitoutumisesta irtautuminen, irti päästäminen tai irrottaminen ei ole niskan niksautus, vaikka osa meistä haluaisi niin antaa ymmärtää. Itse onnistuneen toisen kierroksen eläjänä (Helinille kiitos toisesta mahdollisuudesta onnistua yhdessä), olen pohtinut asiaa välttääkseni virheet ja karikot uudella lehdellä.
Puuttumatta nyt siihen, onko eroa tehty yksin vai kaksin, vuosia vai hetken, syystä vai toisesta, olen itse päätynyt omassa verkostossani ja päätöksiä tehdessäni kolmeen väittämään, joihin vastaaminen selkiyttää ajatuksia eron partaalla. Negatiivisten tunteiden myrsky tai tunteiden täydellinen puute sumentaa ajatuksia niin, että lopullisen päätöksen tekeminen yleensä on kaikkea muuta kuin selkeää.
Muutama perusperiaate on hyvä muistaa ajattelun ja kysymysten tueksi: parisuhde on minun, ei lasten tai muiden läheisten. Eropäätös lasten näkökulmasta nousee vain, jos lasten turvallisuus ja hyvinvointi sillä paranee. En voi olla parisuhteessa vain omakotitalon, lainan tai lasten vuoksi, jos siinä eläminen tuottaa huonoa vointia itselleni ja siten muille lähelläni. Lapset myös oppivat mallin parisuhteeseen lapsuuden ympäristöstään. Toinen periaate on se, että kaikelle on aikansa, ainoa varma asia on muutos, ja parisuhde jos mikä muotoutuu elämän kulussa toistuvasti uudestaan. Se, mikä on nyt, ei ole huomisen totuus, eikä yksinään anna syytä erolle.
Kysypä siis itseltäsi
1. Tuleeko sinun ikävä häntä, jos eroatte? Vähänkään? Jos, niin mitä hänessä? Vastauksesi tähän paljastaa jäljellä olevat tunteet, jotka ovat uuden rakennuspalikoita. Tai puhtaan tarpeen päästää irti.
2. Kestätkö nähdä hänet uuden kumppanin kanssa? Tunnetko mustasukkaisuutta vai helpotusta? Tunnetko mitään? Kertoo myös siitä, kuinka valmis eroon olet.
3.Oletko mieluummin yksin kuin tässä parisuhteessa? Parempaan vaihtaminen on heikoin lähtökohta erolle. Seuraavallakin kierroksella on omat sopeutumisensa, kulmahiomakoneen tarpeensa, riskinsä. Mitä vanhemmaksi tullaan, vaa’assa painavat eletyn elämän tuomat vaatimuksensa. Vain jos loppuelämän yksinolo kuulostaa houkuttelevammalta kuin elettävä parisuhde, suosittelen eroamista.
Ymmärsitkö varmasti mitä olet tekemässä ja miksi? Jos juuri nyt kaikki ei ole hyvin ja tunteet kadoksissa, sille voi tehdä paljonkin ennen erovaihtoehtoa. Erityisesti katsoa peiliin ymmärtäen ja armollisesti, oman toiminnan muutoksia etsien.
Sillä täti kertoo, että varsinkin lapsensa vanhemmasta erotessaan hintaan kuuluvat jaetut joulut, yhdessä sovittavat kustannukset ja isovanhemmuus. Asioiden jako exän, nyksän ja minkä milloinkin kanssa. Kun menetät jotain, saat jotain muuta, mutta myös toisinpäin. Hinta on kova, joten sitä kannattaa harkita.
Eliisa Helin
Kirjoittaja toivoo kaikille harkintaa ja keinoja karikoihin.
