Hajun perässä ihmisten luokse – henkilöetsintä haastaa sekä koiraa että ohjaajaa

0
Niina Oksanen toivoo nuoresta Noposta jatkoa omalle koiraharrastukselleen. Kaksivuotias rottweileruros on lupaava aloittelija henkilöetsinnässä. Kuva: Suvi Pulliainen.

PAIMIO

Paimiolaisesta metsästä kuuluu haukkumista ja karvaisten tassujen tepsutuksia. Käynnissä on koirien henkilöetsintätreenit. Seitsemän koiranomistajaa on saapunut harjoituksiin omien koiriensa kanssa. Ryhmä on Turun Kenttäkoirayhdistyksen hakuryhmä, joka kokoontuu viikottaiseen treeniinsä. Jokainen kouluttaa koiraansa vuorollaan. Sillä aikaa muut koirat saavat luvan odottaa autossa, jotta ne eivät häiritse muita koiria.

Kaksivuotias rottweileruros Nopo on yksi treeniryhmän koirista. Koiraa kouluttaa sen oma omistaja Niina Oksanen. Hän toivoo Noposta jatkajaa harrastukselleen, Nopon yhdeksänvuotiaan isän tavoin. Nopo on hyvin innokas koira, jolla ei iän puolesta meinaa riittää kärsivällisyyttä vielä odottamiseen. Se haluaisi suunnata nopeasti metsään etsimään henkilöä. Oksanen huomauttaakin, että koiran motivointi on harrastuksessa tärkein. Koirien kiinnostus harrastukseen kohtaan riippuu pitkälti myös niiden mielialasta.

­– Toiset koirat motivoituvat ruoasta, osa puolestaan leluista ja jotkut paijailuista. Rottweilerit ovat tunnetusti hitaampia, ne eivät ole kauhean nopeita liikkeissään ja saattavat helposti olla sitä mieltä, että nyt en kuuntele, Oksanen naurahtaa.

Silloin hän päättää tehdä koiralle yllätyksellisen treenin ja juoksee nopeasti metsään, jotta koira varmistuu siitä, että siellä on etsittävä henkilö. Harjoittelu perustuu siihen, että koiralle kehitetään suuri motivaatio vieraiden ihmisten löytämiseen. Koira pitää sen vuoksi palkita pienistäkin onnistumisista.

– Minun koirani saa palkinnoksi makupaloja. Sen kanssa myös leikitään. Se oppii nopeasti siihen, että kun onnistuu, niin jotain kivaa on luvassa, Oksanen kertoo.

Mirja Aro lähettää bordercollie Vidan etsimään kadonnutta henkilöä. Niina Oksanen seuraa treeniä keskilinjalta. Kuva: Suvi Pulliainen.

Maalihenkilöllä suuri rooli koulutuksessa

Hakukoirat etsivät treeneissä maalihenkilönä toimivia ihmisiä hajun perusteella. Hakukoirat opetetaan etsimään ihmistä ilmavainun perusteella, joten ne eivät häiriinny tallatusta alueesta. Koirat opetetaan etsimään henkilö tuoreimman hajun perusteella. Harrastusryhmä merkitsee treenialueen värikkäillä nauhoilla ja tallaavat samalla alueen.

Oksanen kertoo, että maalihenkilönä toimivalla ihmisellä on myös suuri rooli koiran motivoinnissa. Hänen pitää olla kannustava ja innostava, jotta koira haluaa löytää ihmisen. Koirien ja maalihenkilön välinen vuorovaikutus on tärkeää. Löydettyään maalihenkilön, koira saa palkkion. Koiran kouluttajana toimii koiran omistaja ja maalihenkilönä muut ryhmän jäsenet vuorotellen.

– Tämä on ryhmäpeliä, ja se vaatii hyvän yhteishengen. Tässä ryhmässä se on erinomainen. Koulutamme yhdessä toistemme koiria, joten täytyy tykätä oman koiran lisäksi myös toisten koirista. Päävastuu koiran kehityksessä on kuitenkin kouluttajalla. Hän suunnittelee treenin ja kertoo muille ryhmän jäsenille, mitä toivoo koiran tekevän treeneissä.

Maalihenkilöt sijoittuvat tallatulle alueelle piiloon odottamaan koiraa. Koiran pitää osata etsiä henkilöä keskilinjalta aina alueen reunoilta ja takaisin. Saadessaan hajun maalihenkilöstä koiran täytyy paikantaa haju haukkumalla tai tuomalla kaulassa roikkuva rulla koiranohjaajalle ja kuljettamalla koiranohjaaja maalihenkilön luokse. Koiranohjaajat ja maalihenkilöt kommunikoivat toisilleen radiopuhelimen avulla.

Laakealta alueelta haastavin haistella ihmistä

Ryhmän koirat ovat palveluskoiria ja treenaavat palveluskoirahakua. Harrastus ei kuitenkaan velvoita kilpailemiseen. Ryhmän koirista tällä hetkellä vain yksi on kilpaillut.

– Kyseessä ei ole suinkaan pelastuskoirat. Ne ovat viranomaisten alaisuudessa toimivia, ja niillä on erilainen ja vaativampi koulutus. Meitä ei saa sotkea pelastuskoiriin, Oksanen huomauttaa.

Suomen Palveluskoiraliitto ry:stä kerrotaan, että kaikkiaan Suomen Palveluskoiraliiton jäsenyhdistyksissä on jäseniä eli koiraharrastajia yli 52000. Palveluskoiraliiton jäsenyhdistykset järjestivät vuonna 2023 yhteensä 455 palveluskoirakoetta. Osallistujia näissä kokeissa oli kaikkiaan 2430. Kaikki palveluskoiraharrastajat eivät osallistuneet kokeisiin juuri viime vuonna, joten todellisuudessa palveluskoiraharrastajia on kuitenkin tuota lukua enemmän.

Maasto, jossa koiria koulutetaan vaihtelee suuresti. Sen ei tarvitse suinkaan olla metsä. Koiran täytyy pystyä etsimään ihmistä erilaisista paikoista. Koulutusvaiheessa ihanteellisin metsä on laakea, josta näkee koirat helposti. Ryhmän henkilöt ovat saaneet lupia harrastuksen suorittamiseen muun muassa Paimion, Sauvon, Nousiaisten ja Raision kaupungeilta, sekä yksittäisiltä maanomistajilta.

­– Kaikki metsät ovat hiukan erilaisia. Parempi, mitä enemmän pystyy vaihtelemaan. Välillä olemme tiheässä, joskus laakeassa, on mäkiä ja monttuja. Laakealla alueella haju leviää, joka voi olla koiralle hiukan haastava, jos siellä on myötätuuli. Aluksi koira todennäköisesti ajaa ihmisen ohi, koska se ottaa hajun ilmavirran mukaan, Oksanen selostaa.

Ryhmä pitää yhteyttä toisiinsa treenin aikana radiopuhelimin. Silloin kun koira liikkuu metsässä, vallitsee radiohiljaisuus. Kuva: Suvi Pulliainen.

Koiralta ja omistajalta vaaditaan hyvää kuntoa

Harrastuksesta koira saa mielekästä fyysistä ja psyykkistä toimintaa ja ohjaajan sekä koiran kunto paranevat. Ihan mikä tahansa koira ei kuitenkaan sovellu henkilöetsintään. Luonteen täytyy olla harrastukseen sopiva. Helppo tehtävä laji ei koiralle suinkaan ole. Koiran täytyy kyetä juoksemaan kauempana ohjaajasta, pystyä tekemään itsenäisiä ratkaisuja ja samalla kuunnella ohjaajaa.

­­– Koira ei saa missään nimessä olla aggressiivinen, varsinkaan ihmistä kohtaan. Sen täytyy olla kiltti ja mielellään helposti ohjailtavissa. Koiran täytyy olla itsevarma ja sillä täytyy olla hyvä kunto, jotta se jaksaa juosta pitkiä matkoja haastavassakin maastossa. Huonolla kunnolla ei pitkälle pärjää, oli kyseessä sitten koira tai omistaja, Oksanen nauraa.

Hän kokee saavansa haastetta myös itselleen, kun ratkoo ryhmän kanssa koiran ongelmia. Oksanen ei ole törmännyt kymmenen vuoden harrastuksen aikana koiraan, jonka kanssa harrastaminen olisi pelkästään nousujohteista.

–Koirallakin on joskus huonoja päiviä ja sitten otetaan takapakkia ja ratkotaan ongelmat, kunnes mennään taas täysillä. Koiralle ei saa kuitenkaan näyttää epäonnistumisia, koska sen pitää aina lähteä treeneistä voittajana, jotta se haluaa tulla toistekin, Oksanen sanoo.