Sauvon kunnalla oli keväällä projekti, jossa sai hakea rahaa erilaisiin projekteihin. Karunan urheilijat sai sieltä 700 euroa innovatiiviseen tapahtumaan eli avovesiuintikurssiin. Vettä kunnassa on paljon, mutta uintikausi on verrattain lyhyt.
Karunan urheilijoiden ajatuksena olikin pidentää uimakautta. Porukkaa kerättiin ja kysyttiin paimiolaisyrittäjän, työkseen muun muassa uintikursseja pitävän Minna Kultin kiinnostusta ryhmää ohjaamaan.
Yhteistyö käynnistyi.
– Keväällä käytiin ensin kolme kertaa uimahallilla opettelemassa uintitekniikkaa. Sitten harjoiteltiin Sauvossa viisi kertaa avovesiuinnin erityispiirteitä ja sen tekniikka, Leena Teräsvasara selvittää.
Ryhmä muodostui vähitellen niin, että siinä on enimmillään 18 avovesiuinnin harrastajaa. Kun kesä eteni, uimarit kävivät itsenäisesti sekä meressä että järvissä uimassa. Edellytyksenä oli turvallisuus.
– Oli puhe, että kesä uidaan. Perustettiin whatsapp-ryhmä. Siihen sai laittaa, kuka on menossa uimaan minnekin, ettei mentäisi yksin vesiin. Aina on jollekulle sopinut lähteä mukaan, Teräsvasara kertoo.
Uimaopetusta vauvasta vaariin
Minna Kult tuli Energiabuusteri-nimisestä yrityksestä Paimiosta. Hän opettaa päätyökseen uintia ”vauvoista vaareihin”. Nuorimmat ovat kolmikuisia ja vanhimmat vesijumpassa 70 ikävuoden päälle.
Yhteistyö avovesiuintikurssilaisten kanssa lähti sujuvasti käyntiin.
– Toimin uinnin ja vesiliikunnan parissa. Vahva kokemus on itsellä aina ollut se, että ehkä 70 prosenttia meistä on niin kutsuttuja mökkiuimareita eli kasvot ylhäällä ja fiilistellen uidaan, mikä on joskus toki ihan kivaa.
– Tunnustan olevani melkoinen vesiturvallisuusfriikki, siksi Karunan rannassa käytiin läpi paljon asioita siihen liittyen: turvapoijuista, uinnista kaverin kanssa, mihin suuntaan uidaan ja miten vedessä ylipäätään suunnataan. Kun isoilla, aavoilla alueilla kaikki saaret näyttävät samanlaisilta, minkä mukaan lähdet tähystämään. Miten pystyt kellumaan ja pitämään itsesi lämpimänä. Miten pääset eroon suonenvedoista tai oikeastaan, miten niitä pystyt jo ennalta ehkäisemään, Minna Kult luettelee.
Pidentyneet uintimatkat ja aaltoihin sukeltelu
Syyskuussa avovesikurssilaiset kokoontuivat Minna Kultin johdolla Karunan urheilijoiden mökkirantaan kertomaan, oliko kurssista ollut sellaista vastetta ja hyötyä, mitä he lähtivät hakemaan.
– Toivon, että kaikki ovat vähän pystyneet pidentämään uintimatkaa ja tekniikkaa olisi hiottu niin, että uinti olisi sujuvampaa ja vaivattomampaa. Ja että uinnin jälkeen tulisi sellainen olo, että se meni jo aika jees ja tuntuikin mukavalta, eikä esimerkiksi hengästytä enää niin nopeasti.
Riikka Tammistosta avovesiuinti on aivan ihanaa. Hän käy uimassa 2-3 kertaa viikossa. Tiina Lindenin pisin uintimatka on nyt noin puolitoista kilometriä.
– Hyöty tästä kurssista on, että uskaltaa mennä valtaviin aaltoihin ja sukeltaa aallon läpi. Sitä vain kellui aiemmin, Linden sanoo.
Saila Myllykylän uimataito on parantunut.
– Olin todella arka uimaan merellä. Nyt me ollaan vedessä tuntikin, jos on lämmin ilma.
Katri Knuutila on uinut välillä järvissä, Kirakanjärvessä ja Matildanjärvessä.
– Sekin on ihan erilaista kuin meressä uinti.
– Eri uimapaikat ovat tulleet tutuiksi ja ollaan uitu eri saariin. Purunpää Kemiössä on ollut hieno kokemus. Ollaan uitu sinne ja kävelty saaressa katsomassa hiidenkirnuja. Eli on uitu mantereelta saarelle, menty saarella lenkille ja syöty eväät jossain. Ollaan saatu tosi paljon uusia ystäviä, avovesikurssilaiset kiittävät yhteen ääneen.
Minna Kult kiteyttää:
– On sydäntä lämmittävää huomata, että ollaan tässä kurssilla onnistuttu valamaan tällainen kipinä tänne.
