Teksti: Eeva Pettersson

Voltteja ja vauhdin hurmaa.

– Alamäkipyöräilyllä on aika hurja maine, mutta monen yllätykseksi tämä sopii myös koko perheen lajiksi, sanoo Meri-Teijo Bike Parkin yrittäjä Valtteri Vainio.

Alamäkipyöräilyllä tarkoitetaan pyöräilyä, jossa ylämäet selätetään laskettelusta tutuilla hisseillä. Tästä tuleekin nimi, hissipyöräily. Alamäkiajo tunnetaan myös nimellä DH, eli Down ja Hill. Se on maastopyöräilyn alalaji.

Radat ovat alamäkeen rakennettuja polkuja, joista löytyy kivikkoja, hyppyreitä ja mutkia.

Vainion oma 2-vuotias poika on aloitellut alamäkipyöräilyä hissimattoa apuna käyttäen ja potkupyörällä alas laskien.

– Ei ole pakko ajaa kovaa. Reittejä on monen tasoisia. Tätä voi verrata lasketteluun. Hissillä pääsee ylös, ja alas voi tulla omaa tahtia mäkiä pujotellen tai vaikkapa voltteja tehden, sanoo Vainio.

SALOLAINEN Onni Rantanen, 17, oli vasta 11-vuotias, kun hän hurahti maastopyöräilyyn. Naapurin innoittamana hän lähti kokeilemaan lajia, ja Youtubesta katsotut videopätkät alamäkipyöräilystä innostivat oppimaan vielä lisää.

– Suomessa on monia paikkoja, missä tätä voi harrastaa. Olen Meri-Teijon lisäksi käynyt muun muassa Helsingissä, Porissa, Sappeella, Levillä ja Turussa. Ruotsissa Järvsössä olen ollut myös. Unelma olisi päästä kokeilemaan lajia Kanadassa, mistä se on lähtöisin, sanoo Rantanen.

Rantanen harrastaa alamäkipyöräilyä kerran viikossa.

– Tätä voi harrastaa alkukeväästä pitkälle syksyyn, riippuen keleistä. Lisäksi teen kotona paljon lihaskuntoharjoitteita, mitkä tukevat lajia. Youtubesta löytyy siihen hyviä vinkkejä. Esimerkiksi kahvakuulatreenit ovat hyviä lihaskunnon ylläpitäjiä.

Laji vaatii hyvän peruskunnon.

– Moni voi luulla, että tämä ei olisi kunnon urheilua, kun hissin kanssa mennään ylös, mutta kyllä tässä hiki tulee, sanoo Rantanen.

Rantasen mielestä parasta lajissa on yhteisöllisyys.

– Täällä on hyvä henki. Aina autetaan toisia, ja aina löytyy seuraa mäkeen. Talkoilla ollaan myös oltu rakentamassa Meri-Teijon rataa, sanoo Rantanen.

Rantanen kuuluu myös salolais-turkulaiseen Habanero Mountainbikers pyöräilyseuraan, joka on erikoistunut maastopyöräilyyn. Sieltä hän on löytänyt paljon samanhenkisiä ihmisiä.

Rantanen on hankkinut oman alamäkipyörän ja suojavälineet. Alamäkipyörät ovat järeitä ja varustettu pitkillä joustoilla, jotta ne kestävät kovaa vauhtia teknisessä maastossa.

– Näihin saa menemään paljon rahaa. Uudet pyörät voivat maksaa monta tuhatta euroa. Ostin oman pyörän käytettynä ja säästin siinä paljon, mutta hintaa sille tuli silti enemmän kuin omalle autolle, sanoo Rantanen.

Kunnon välineet ovat lajissa pakolliset, eikä siltikään aina haavereilta voi välttyä.

– Joskus olen aika koviakin tällejä ottanut, mutta mitään vakavaa ei toistaiseksi ole sattunut. Olen oikeastaan selvinnyt vain pintanaarmuilla ja mustelmilla. Tässä lajissa pitää tuntea omat rajat ja arvioida riskit, pohtii Rantanen.

Lajin parissa järjestetään myös kilpailuja.

– Muutamat kilpailut olen kisaillut, mutta ne eivät olleet minua varten. Paine kilpailussa on liian kova.

Rantanen kilpaileekin mielellään vain itseään ja kelloa vastaan. Hän ei välitä lajiin liittyvistä volteista ja muista hurjista tempuista.

– Ajaminen on se juttu. Toki jossain kohtaa olisi hienoa oppia pyörän selässä jotain haastavampaakin, kuten table ja one footer, sanoo Rantanen.

VALTTERI VAINIO ryhtyi pyörittämään Meri-Teijon Bike Parkia viisi vuotta sitten yhdessä yhtiökumppaninsa Jani Salmisen kanssa. Vuokraamosta löytyy suojavarusteiden lisäksi alamäkipyöriä, maastopyöriä ja sähköfatbikeja.

– Viidessä vuodessa alamäkipyöräily on selvästi nostanut suosiota. Kun avasimme, Suomessa ei montaa muuta hiihtokeskusta ollut, joissa olisi voinut harrastaa tätä. Nyt niitä on kuitenkin jo huomattavasti enemmän. Alan harrastajia on tullut myös koko ajan lisää. Ulkomailla laji on jo todella suureksi kasvanut. Ruotsissa laji on kovassa suosiossa, toteaa Vainio.

Vainio uskoo lajin suosion osaltaan selittyvän sillä, että maastoratojen lisäksi myös pyörät ovat kehittyneet.

– Samalla pyörällä voi kulkea työmatkan tai polkea metsässä.

Sosiaalisella medialla on myös Vainion uskomuksen mukaan ollut osuutensa alamäkipyöräilyn suosioon. Laji on näyttävän näköistä, ja siinä kiehtoo oman itsensä ylittäminen ja hauskuus.

– Tämä ei periaatteessa edes tunnu urheilulta, vaikka se sitä onkin. Tässä voi porukassa tai yksin pitää hauskaa ja testata omia rajojaan, sanoo Vainio.

Vainion mukaan alamäkipyöräilyä voi kokeilla oikeastaan kaiken ikäiset, mikäli kunto sen sallii. Myös naiset ovat hyvin löytäneet lajin. Tyypillisin harrastaja lienee Vainion mukaan kuitenkin 30–40-vuotias mies.

Teijolta saa pyörän lisäksi vuokrattua kaikki lajiin tarvittavat suojavälineet; kypärän, polvisuojat, rintapanssarin, ajolasit, hanskat ja ajopaidan.

– Opastamme myös mielellämme, mutta siihen on hyvä varata erikseen aika. Lisäksi pidämme kursseja aiheesta. Hissipyöräilyn perusteet on selvästi suosituin kurssimme, sanoo Vainio.