Pääkirjoitus: Valoa vai vatulointia tunnelin päässä?

0

Maanantaina julkaistun valtiovarainministeriön uusimman ennusteen mukaan Suomen talous on alkanut toipua taantumasta, ja ensi vuonna voitaneen puhua jo runsaat pari vuotta toivotusta talouskasvusta. Vaikka kasvuluvut ennusteessa ovatkin vielä heiveröisiä, on vähäkin tässä tilanteessa huomattavasti tyhjää parempi toivon herättelijä.

Tänä vuonna talouden kerrotaan supistuvan vielä noin 0,2 prosenttia, ja ensi vuonna kasvun ennustetaan kipuavan 1,7, ja vuonna 2026 1,5 prosenttiin. Ennusteita toki, mutta kaikki positiiviset signaalit otetaan tällä hetkellä vastaan varmasti avosylin esimerkiksi rakennusteollisuudessa, joka nivoutuu suoraan työllisyystilanteeseen ja asuntokaupan väreilyyn.

Rakennusteollisuus RT julkaisi myös tällä viikolla oman suhdannekatsauksensa, joka lupasi valtion talouden vanavedessä hieman parempaa ensi vuodeksi, joskaan mistään kunnollisesta käänteestä ei vielä uskalleta iloita. Vaikka korot ja inflaatio ovatkin olleet laskussa jo keväästä lähtien, kestää rakennusalan toipuminen vielä pitkään.

Tilanne on ainakin peimarilaisesta näkökulmasta nurinkurinen. Paimiossa on parhaillaan käynnissä kaupunkirakentamisen kiihkeimmät rakennusvuodet vuosikymmeniin Oinilan päiväkodin, Kriivarin koulun laajennusosan ja sisäliikuntahallin pystyttämisen vuoksi. Kaarinassa puolestaan siltarakentaminen on käynyt kuumana jo pari vuotta siinä missä koulujen pintoja on päivitetty kymmenien miljoonien edestä tälläkin vuosikymmenellä.

Mutta se mitä näemme nyt edessämme, kertoo pikemminkin siitä tilanteesta, missä elettiin vielä 2–3 vuotta sitten. Kun nyt kovaa vauhtia nousevat julkisen rakentamisen hankkeet ovat saaneet lopputarkastuksensa ja työkoneet on rahdattu takaisin varikolle, siintää edessä vääjäämätön hiljaisuus. Ja se hiljaisuus on jo nyt täällä, kun puhutaan asuntorakentamisesta.

Kerrostalohankkeiden aloitukset ovat suurimmaksi osaksi vain valtion tukemaa Ara-tuotantoa, eikä vapaarahoitteisia hankkeita juuri nyt edistetä saati haikailla. Ja miksipä haikailtaisiin, kun asunnon ostajien, eli tavallisten kansalaisten, maksukyky ja velanottohalukkuus on korkomenojen kasvaessa hiipunut muutaman vuoden takaisesta. Siten valtion tuelle olisi koko alan kannalta edelleen iso tarve.

Nähtäväksi jää, ehtiikö korkotason lasku ja jo nyt nähtävissä oleva inflaation tasaantuminen vaikuttaa rakennusteollisuuden näkymiin jo ensi vuodeksi. Jos ei, lienee hallituksella edessään jälleen yksi tiukka pohdinta; tukeako rakennusalaa valtion pussista vai tiukentaa nyörejä entisestään?