– Loma? Mikä se sellainen on, nauraa paimiolainen Tatja Vahtivaara.
– En ole ikinä elämässäni pitänyt kesälomaa. Joskus saatan pitää pitkiä viikonloppuja, mutta harvoin sen kummempaa.
Kerran Vahtivaara on ollut aurinkolomalla Kreikassa.
– Ja kolmen päivän jälkeen olin jo lukenut kaikki kirjat, tehnyt kaikki sanaristikot ja mietin, että mitähän tässä nyt pitäisi tehdä. Kaupunkilomista tykkään enemmän ja esimerkiksi tuottajamatkoista, joissa tapaa saman alan ihmisiä, hän kertoo.
Lomatottumustensa puolesta Vahtivaara vaikuttaa toimeliaalta ihmiseltä. Samaa kertoo hänen urapolkunsa: Hän omistaa itsekseen maatilan, jolla viljelee tällä hetkellä vehnää ja rypsiä, minkä lisäksi hänellä on kasvamassa 12 000 kalkkunaa. Lisäksi hän opiskelee parhaillaan kiinteistövälittäjäksi ja toimii jo Remaxilla myyntineuvottelijana – eli käytännössä tekee jo kiinteistövälittäjän töitä, vaikka itse titteliä ei saakaan käyttää ennen valmistumistaan.
Kotitilalla
Vahtivaaran maatila on sama maatila, jolla hän on syntynyt ja elänyt koko elämänsä.
– Vuonna 2005 perustimme vanhempieni kanssa tähän maatalousyhtymän, johon lähdin mukaan ja vuonna 2009 ostin koko tilan itselleni.
Kalkkunoita tilalla on kasvatettu Vahtivaaran sanojen mukaan ”aina”, niinpä niiden kasvatus on hänelle tuttua puuhaa lapsesta saakka.
– Olen ollut isäni mukana maatilan töissä pienestä asti.
Nyt Vahtivaaralla on tilan töissä mukana usein hänen 11-vuotias poikansa.
Vahtivaara ostaa kalkkunat tipuina ja kasvattaa ne teurasikäisiksi saakka.
– Noin neljän kuukauden ikäisenä ne lähtevät teuraaksi Säkylään. Uusia tipuja minulle tulee kolmesti vuodessa.
Yleensä tiput tulevat hänelle heti kuoriutumisen jälkeen, loppukesästä, joulun tienoilla sekä keväällä.
– Eli juuri puintiaikaan, kylvöaikaan ja jouluna kun muutenkin on maatilalla kiireisintä, hän naurahtaa.
12 000 untuvikkoa
Tilalle on juuri edellispäivänä saapunut 12 000 juuri kuoriutunutta untuvikkoa, joista Vahtivaara käyttää tipu-nimitystä. Tipuina kalkkunat vaativat kaikkein eniten hoitoa.
– Olen katsonut, että kaikilla naapuritiloilla puidaan jo, mutta minä en kyllä ihan vielä ehdi kun näissä riittää hommaa, hän viittaa piipittäviin palleroihin, jotka pakkautuvat aivan lähekkäin toisiaan kasvatushallissa.
Vahtivaara on valvonut koko viime yön ja käynyt katsomassa tipuja parin tunnin välein. Pienet tiput saattavat esimerkiksi tunkea itsensä paikkoihin, joista eivät pääse irti ja lisäksi niiden ruuan ja juoman määrää sekä lämpötilaa täytyy valvoa. Aluksi kasvatushallissa on 36 astetta lämmintä, josta lämpöä pikku hiljaa lasketaan puolen asteen päivävauhtia.
– Lämpötilaa lasketaan 15 asteeseen saakka. Kunhan tiput ovat vähän kasvaneet, niin ihan tunnin välein niitä ei tarvitse vahtia, mutta kerran, pari yössä täällä silti käyn.
Myöhemmin riittää, että Vahtivaara käy hoitamassa kalkkunoita aamuin ja illoin.
Kiinteistö-
välittäjäksiVahtivaara kertoo, että hoitaa tilaa ja kalkkunoita yksin. Tällä hetkellä hän kasvattaa tilallaan vehnää ja rypsiä. Vehnä menee kokonaan kalkkunoiden ruuaksi ja rypsin hän myy.
– Tarvitsisin kyllä jonkun työntekijän tähän kiireisimpinä aikoina, mutta ongelma on, että kun tämä ei ole kokopäiväistä työtä ja todella kausittaista, niin työntekijöitä on hankala palkata.
Talvella, ja silloin kun kalkkunat ovat suurempia on tilalla hiljaisempaa. Tähän saumaan Vahtivaara päättikin hankkia vielä kolmannen työn kiinteistövälittäjänä.
– Se on ollut jo pitkään haaveammattini, hän kertoo.
Joustavaa työtä
Kun Vahtivaara innostui kertomaan kiinteistövälityshaaveesta keväällä ystävälleen, alkoi pian tapahtua.
– No puhelinhan kuuntelee kaikkea. Minulle alkoi sataa puhelimeen mainoksia kiinteistövälityskoulutuksista ja sitten päätinkin lopulta tarttua yhteen.
Hän kävi Remaxin oman koulutuksen ja pääsi pian tekemään työtä ensin kiinteistövälittäjien kanssa yhdessä, sitten yksin. Nyt hän on jo myynytkin asuntoja.
Varsinaisen LKV-tutkinnon sekä KiLAT-tutkinnon suorittamisen hän aloittaa nyt syksyllä oppisopimuskoulutuksena.
Hän kertoo, että kiinteistövälittäjän työ on hyvää vastapainoa maatilan töille.
– Työskentelen täällä tilalla kuitenkin ihan yksin, niin halusin, että pääsisin tekemään töitä ihmisten parissa. Työ onkin ollut erittäin mielenkiintoista ja inspiroivaa!
Kiinteistövälittäjän työssä Vahtivaara pitää myös sen joustavuudesta.
– Töitä on niin paljon kun niitä vaan jaksaa tehdä. Kätevintä siinä on, että töitä voi ottaa vastaan sen verran mitä pystyy tekemään – mikä sopii elämäntilanteeseeni hyvin, Vahtivaara toteaa.
