Olen jo aikaa sitten siirtynyt käytäntöön, jossa katson televisiosta suorana vain uutiset ja urheilua. Muuten vapaa-ajastani vie liian suuren ajan jokin suoratoistopalvelun sarja, elokuva tai dokumentti.
Näin tekee hyvin moni muukin, enkä sitä yhtään ihmettele. Parhaaseen katseluaikaan tulee vanhoja Kummeleita, vanhoja Frendejä sekä Huutokaupan metsästäjiä Yhdysvalloista ja Remppaa vai muuttoa Britanniasta.
Kahdesta jälkimmäisestä on toki tehty myös Suomi-versiot. Se kun on helppo tapa kopioida ulkomailta suosittu formaatti ja tehdä siitä oma versio. Ohjelmia kopioidaan Yhdysvalloista ja Britanniasta, mutta myös Alankomaista, josta tulevat esimerkiksi Big Brother ja Vain elämää.
Silloin tällöin kuitenkin suomalaisten ideariihessä välähtää. Yksi kansaan uponnut formaatti on Elämäni biisi, jonka melko yksinkertainen idea on saavuttanut suosiota myös television ulkopuolella.
Eri puolilla maata on järjestetty elämäni biisi -tilaisuuksia, jotka ovat vetäneet kansaa. Myös monissa illanistujaisissa on arvuuteltu kaveriporukan kappaleita.
Päätimme myös työporukan kesken, että arvuuttelemme toistemme elämien biisejä. Voin kertoa, että musiikin suurkuluttajalle yhden tärkeän laulun valinta ei ollut helppoa.
Monista kappaleista tulee mieleen jokin tietty henkilö tai hetki elämässä, mutta ihan elämän biiseiksi niitä on vaikea nimittää. Jo lapsuudesta tulee nopeasti mieleen kaksi laulua, Röllin Omituisten otusten kerho ja M.A. Nummisen Kuinka saisin rikki kookospähkinän.
Lapsena kuunteli sitä, mitä kotoa löytyi kasetilta tai lp-levyltä. Hieman myöhemmin osasi hakeutua radion ääreen Lista top 40:n tai Pertti Salovaaran ohjelmien aikaan. Silloin omaa musiikkimakua ei ehkä vielä ollut olemassa, kunnes Fazerin musiikkikerhosta saapui kuukauden levynä amerikkalaisen punk-yhtye Offspringin levy Smash.
Jälleen myöhemmin ”tajunnan räjäytti” Apulanta ja joskus teiniaikoina on Someron kaduilla kuljettu laulaen Klamydian sulosointuja. Sen jälkeen suosikkiyhtyeet ovat vaihtuneet, mutta monet bändit ovat kulkeneet elämäni taipaleilla mukana. Mutta olisiko mikään niistäkään se elämäni bändi, jolla olisi se elämäni biisi?
Tuskin. Elämäni biisin täytyy liittyä johonkin todella tärkeään hetkeen, ihmiseen tai vaiheeseen elämässä. Joko helpotti? Ei.
Tietyllä hetkellä jollakin artistilla on ollut valtava merkitys, mutta sekin on liittynyt siihen elämänvaiheeseen. Niinpä pitkän harkinnan jälkeen mieleeni tuli vain yksi kappale. Sen esittäjää kuuntelen silloin tällöin, mutta se ei missään nimessä ole suurimpia suosikkejani. Siinä hetkessä, mihin biisin yhdistän, ei sinänsä tapahtunut mitään erikoista, mutta lasken, että siitä alkoi tietty aikakausi, joka ulottuu nykypäivään.
Kappaleella on hyvä sanoma, mutta sanoilla ei oikeastaan ole tässä tapauksessa merkitystä, vaikka yleensä kuuntelenkin lyriikkaa.
Kappale, jota en siis paljasta, on tällä hetkellä elämäni biisi, mutta haluaisin toivoa, että vielä tulee vastaan se oikea, todellinen elämäni biisi. Ehkä olen jo kuullut sen, ehkä sitä ei ole vielä tehty. Ehkä sen tajuaa vasta, kun sen kuulee juuri oikealla hetkellä.
