PAIMIO
Paimiossa noin 75 prosenttia hautauksista suoritetaan tuhkahautauksina. Paimion seurakunnan seurakuntamestari Timo Rinne kertoo, että kuluneena vuotena hautauksia on tehty noin 70 ja niistä 16 on tehty arkkuhautauksena. 22 vainajan tuhkat on siroteltu muistolehtoon. Muualle kuin hautausmaalle haudattuja on ollut kolme. Sauvossa arkkuhautaukset ovat Paimiota suositumpia.
– Mitä pienempi pitäjä, sitä enemmän haudataan arkussa, Rinne kiteyttää.
Rinteen mukaan tämä kertoo kaupungin ja maaseudun eroista. Maaseudulla vanhat tavat säilyvät yleensä pitempään ja kaupungeissa tilanpuutekin voi suosia tuhkahautausta. Tuhkahautaus on myös jonkin verran edullisempi tapa hoitaa hautaus.
Paimion kirkkoherran Miika Rosendahlin mukaan tuhkaus valitaan usein käytännön syistä. Tuhka voidaan haluta sirotella esimerkiksi muistolehtoon tai suvun hautapaikan haudan suoja-aika ei ole vielä täyttynyt. Samalle hautapaikalle haudattaessa edellisestä arkkuhautauksesta täytyy olla kulunut 15 vuotta.
– Uurnahautauksessa taas ei ole mitään rajaa. Samalle haudalle voidaan haudata uusi uurna jo vaikka seuraavana päivänä, Rosendahl selventää.
Tuhkaamiseen päätymisessä taustalla saattavat olla myös yksilön oma ajatus siitä, mihin haluaa tulla haudatuksi. Rosendahl kertoo, että vesialueille ja oman suvun maille sirotteleminen on viime vuosina yleistynyt. Näissä tapauksissa vainajalle harvemmin pystytetään muistomerkkiä.
– Silloin ei välttämättä ole paikkaa, missä muistella, koska nimeä ei konkreettisesti ole missään. Tätä varten meillä on muualle haudattujen muistokivet, joihin voi tuoda kynttilän esimerkiksi pyhäinpäivänä, hän sanoo.
Uusia tuhkaustapoja
Suomessa on jo pitemmän aikaa pohdittu muutosta hautaustapoihin. Rosendahl kertoo huomanneensa kansalaisaloitteen, joka pyrkii muuttamaan hautaustoimilakia. Lakiin haluttaisiin lisätä nykyisten hautaustapojen rinnalle Euroopassa jo vähitellen yleistyvät lämpö- ja vesituhkausmenetelmät.
– Nämä kaksi tapaa ovat syntyneet tarpeesta saada mahdollisimman luonnonmukaisia ja ympäristöhaitoiltaan vähäisiä tuhkauksen muotoja, Rosendahl kertoo.
Lämpötuhkauksessa vainaja sijoitetaan heinäpedille lämpöeristettyyn arkkuun. Siellä vainajan oma elimistö ja bakteerit muuttavat ruumiin mullaksi kahdessa viikossa.
– Käytännössä muutaman viikon aikana tapahtuu se, mitä haudassa tapahtuu 15 vuodessa, Rosendahl selittää.
Vesituhkauksessa taas vainajan ruumis asetetaan metalliputkeen, joka on täytetty vesi- ja kaliumhydroksidiliuoksella. Putken neste kuumennetaan, ja se lämmetessään sulattaa ruumiin nesteeseen jo muutamassa tunnissa. Jäljelle jääneet luun kappaleet jauhetaan tuhkaksi, joka voidaan haudata.
Molemmat tavat ovat perinteistä tuhkausta ekologisempia. Suuri tuhkausten määrä asettaa paineita nykyisille krematorioille.
– Meillä on jo nyt Suomessa haasteena tuhkausten määrä. Koska krematorio vaatii ympäristöluvan, niiden kapasiteetit ovat aika tiukilla, Rosendahl kertoo.
Hautajaiskulttuuri muuttuu
Rosendahl on seurannut hautajaiskulttuurin muutosta hiukan huolissaan. Kun joitain vuosikymmeniä sitten ihminen kuoli, läheisten elämä pysähtyi ja hautajaiset hoidettiin ensin.
– Nyt lomamatkat ja muut juhlat menevät edelle, ja vainajan annetaan odottaa. Se ei välttämättä ole vainajan arvon mukaista, hän pohtii.
Hautajaisia myös vietetään nykyään paljon pienemmässä piirissä kuin ennen. Rosendahl toivoo, että hautajaisiin saisi osallistua vainajan perheen lisäksi muukin lähipiiri.
– Jos hautajaisiin ei kutsuta, viedään siinä ystäviltä ja tutuilta mahdollisuus jättää jäähyväiset. On täysin eri asia, viettääkö muistotilaisuuden sitten oman perheen kesken. Näin koronan jälkeen ei kukaan enää odotakaan suuria juhlia eikä siitä pahastuta, hän sanoo.
Ilmiö ei ole Rosendahlin mielestä kovin uusi. Hän sanoo trendin alkaneen jo 1990-luvulla. Isoja, Rosendahlin lapsuudesta tuttuja hautajaisia, joihin osallistui koko kylä, näkee enää vain harvoin. Se kertoo jotain ajastamme.
– Myös kuolema on yksityistynyt, hän toteaa.
Omien hautajaisten suunnittelu lisääntyy – ekologiset arkut ja uurnat kiinnostavat hautaustoimiston asiakkaita
Usea meistä päätyy jossain vaiheessa elämää järjestämään hautajaisia. Kaarinanseudun hautaustoimiston toimitusjohtaja Johanna Ainasoja kertoo, että ihmisten toiveet hautausjärjestelyiden suhteen vaihtelevat. Perusajatukset käydään kuitenkin kaikkien kanssa läpi.
– Täytyy miettiä halutaanko arkkuhautaus vai tuhkaus, järjestetäänkö siunaus- vai jäähyväistilaisuus sekä otetaan huomioon erilaisten uskontokuntien perinteet ja tavat, hän luettelee.
Omien hautajaisten suunnittelu on Ainasojan mukaan yleistymässä. Moni kertoo omaisilleen toiveensa, mutta omat ajatuksensa voi kirjata myös paperille. Hautaustoimistosta saa mukaansa hautausjärjestelyvihkosen, jossa erilaisten kysymysten avulla kartoitetaan hautaustoiveita.
– Suosittelemme sen täyttämistä kaikille. Silloin kenenkään toiveet eivät ole toisten muistin varassa eikä niistä tule mahdollisia tulkintaeroja, Ainasoja sanoo.
Moni haluaa tehdä hautajaisjärjestelyiden hoitamisen mahdollisimman helpoksi omaisilleen. Samalla järjestelyjen miettiminen on yksi tapa käsitellä kuolemaa ja elämän rajallisuutta.
– Moni myös tiedostaa sen, että kun yksinäisyys lisääntyy, suunnitelmat täytyy tehdä itse, Ainasoja sanoo.
Ekologisuus kiinnostaa
Joissain tapauksissa hautaustapa vaikuttaa arkun valintaan. Ainasoja kertoo joidenkin ajattelevan, että kun kyseessä on tuhkahautaus, arkku voi olla malliltaan yksinkertaisempi.
– Arkku on kuitenkin hautausta edeltävässä tilaisuudessa nähtävillä saman ajan hautaustavasta riippumatta. Yleensä kuitenkin valitaan arkku, joka on vainajan näköinen ja joka sopii budjettiin, Ainasoja sanoo.
Ihan missä tahansa arkussa tai uurnassa ei kuitenkaan voi tulla haudatuksi. Vuonna 2017 säädettiin hautaustoimen ohjesääntö, joka määrittelee käytettävät materiaalit. Arkun täytyy olla puurunkoinen ja käytettävät kankaat voivat olla vain pellavaa tai puuvillaa. Synteettiset materiaalit eivät enää ole sallittuja, vaan kaiken tulee olla biohajoavaa. Uurnissa materiaalivaihtoehtoina ovat puun lisäksi keramiikka ja erilaiset kasvipuristeet.
Ainasoja kertoo, että ympäristöystävällisyys nostaa päätään myös hautaustoimistossa.
– Monelle on tärkeää löytää ekologinen vaihtoehto. Nyt voi onneksi todeta, että kaikki arkkumme ja uurnamme ovat sellaisia, hän kertoo.
Arkkujen ulkonäkö ja värimaailma ovat muuttuneet vuosien saatossa. Ainasoja muistaa hautaustoimiston perustamisaikaan nähneensä arkuissa vinkeitäkin värejä.
– Oli lilansävyisiä arkkuja, ja arkkuja, joissa oli paljon hapsuja ja tupsuja. Aikanaan oli myös erikseen miesten ja naisten arkut. Naisten arkut olivat käyränmallisia. Nykyään on pääasiassa vain yksi arkkumalli, eikä sukupuolella ole vaikutusta sen valintaan, Ainasoja selittää.
”Vesi on elementtinä monelle tärkeä.”
Tuhkat omaan mökkirantaan
Aika kuoleman ja hautajaisten välillä on kasvanut viime vuosina. Kun ennen hautajaiset järjestettiin mahdollisimman pian kuoleman jälkeen, Ainasojan mukaan nyt puhutaan lähtökohtaisesti parin viikon odotusajasta. Enää vain pieni määrä omaisista haluaa hautajaiset järjestettävän arkisin ja mahdollisimman lähellä kuolinajankohtaa.
– Onkohan kyse siitä, että elämme niin hektistä elämää, että hautaukset siirtyvät? Ainasoja pohtii.
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä on asettanut hautajaisten järjestämiselle aikarajaksi viisi viikkoa kuolemasta. Ainasojan mukaan se auttaa ihmisiä siinä, että päivämäärät ja järjestelyt saadaan sovittua.
Tuhkauksen suosion myötä myös mereen sirottelu yleistyy. Turussa kaupunki on määritellyt erilliset alueet tuhkien sirottelulle, mutta Kaarinassa vastaavaa ei ole tehty.
– Olisi hienoa, jos täälläkin olisi oma alue. Meillä on kuitenkin Kuusistonsalmi ja Piikkiönlahti ja saaristo on täällä Kaarinassa lähellä. Vesi on elementtinä monelle tärkeä ja varsinkin oma mökki on rakas paikka, Ainasoja selittää.
Jos tuhkat sirottelee erikseen määritellylle sirottelualueelle, ei siihen tarvita erillistä lupaa. Myös omaan mökkirantaan saa sirotella läheisensä tuhkat, jos vesiosuus on omissa nimissä.
– Jos tuhkat haluaa haudata maahan, tulee maarekisterikirjaan merkintä hautapaikasta. Ja se on voimassa 25 vuotta, Ainasoja muistuttaa.
