SAUVO/ Kaija Unhola
Sauvon Karjalaseuran sadonkorjuuilta alkoi puheenjohtaja Seppo Katajaisen muistoilla karjalaisista ruokalajeista. Karjalanpaistia tarjottiin heillä kotona ja kaikissa kokoontumisissa, häissä ja hautajaisissa. Kotona oli karjalanpiirakoita, lanttulaatikkoa, sieniruokia ja pullataikinaan leivottua mustikkapiirakkaa.
Näitä ruokia pöydät notkuivat 23.10. pidetyssä lämminhenkisessä kekri-illassakin, kun vieraat olivat tuoneet kotona tekemiään ruokia kaikkien nautittavaksi. Herkullinen karjalaisten perinneruokien tuoksu täytti Korpelantiellä sijaitsevat Huuhkan Oy:n ruokalan, jossa Pirita Huuhka apujoukkoineen oli hauduttanut karjalanpaistin mureaksi.
Ruokalistalla oli siis karjalanpaistia, keitinperunoita ja lanttulaatikkoa, lisukkeina hapankaalia, kotijuustoa, sienisalaattia ja etikkakurkkuja. Ruisleipä oli itse tehtyä, kuten jälkiruokana tarjottu suussasulava omenapuolukkapaistos ja rahka- eli jamakkapiirakka.
Ruokailuissa jatketaan perinteitä
Sauvon Karjalaseuran hallituksen jäsen Pirita Huuhka kertoo, että perinteisiä karjalaisruokailuja järjestetään Sauvossa kerran vuodessa. Jokainen tuo ennakkoon sovitusti syötävää tapahtumaan. Ruokailijoiden märäksi arvioitiin noin 40 ja se hieman ylittyi.
– Haluan jatkaa tätä karjalaista perinnettä. Tyyne-mummo eli isäni Pertti Huuhkan äiti oli kova tekemään piirakoita. Hän oli piirakkamestari, ja on opettanut minulle, miten lanttulaatikkoa, piirakoita ja karjalanpaistia tehdään, Pirita Huuhka kertoo.
Myös Piritan isä Pertti Huuhka muisteli kodin ruokailuja.
– Meillä oli joka lauantai eli viikonloppuna lanttulaatikkoa, karjalanpaistia ja perunapiirakoita ja rahkapiirakkaa. Pullapitkokin leivottiin.
Huuhkan vanha kotipaikka, jonka Hiitolasta lähtöisin ollut Arvi-isä ja kaukolalainen Tyyne-äiti saivat Sauvosta evakkoina, sijaitsee nykyisestä Huuhka Oy:stä noin puolentoista kilometrin päässä.
Juttu soljui vilkkaasti joka pöytäseurueessa. Tapani Kyynäräinen, Huuhkan luokkatoveri kertoi, että hänen vanhempansa tulivat Sauvoon Uudeltakirkolta. Isä oli syntynyt vuonna 1920. Kun sota syttyi, isä oli takalinjassa hevosmiehenä. Kun tuli välirauha, hän meni sotaväkeen Hankoon. Sotaväestä isä joutui suoraan etulinjaan. Sodasta hän tuli takaisin, ei haavoittunut, mutta vatsa vaivasi aina, eikä kestänyt lanttulaatikkoa ollenkaan.
Martti Ukkosen isä oli vuonna 1912 syntynyt Emil Ukkonen. Hän joutui myös sotaan ja oli siellä koko sodan ajan.
Ystävykset kiittelevät sauvolaisten suhtautumista evakoihin. Suuri osa heistä ryhtyi maanviljelijöiksi, koska heille jaettiin isoimmista tiloista 8-10 hehtaaria maata lainaa vastaan.
– Ensiksi ruvettiin viljelemään varhaisperunaa. Nyt nämä tilat tyhjenevät. Nuori polvi siirtyy muualle ja maaseutu autioituu, miehet pohtivat.
