Mainoskuvan lapsella kerrottiin olevan monivarpaisuus, eli polydaktylia. Siitä huolimatta viestipalvelu X:ssä levisi kulovalkean tavoin totuus siitä, että kuva olisi tekoälyn luoma. Toki valheelle oli sinänsä perusteet kunnossa, sillä tekoälyllä on tapana sekoilla usein nimenomaan raajoissa, kun luodaan täysin kuvitteellista kuvaa ihmisestä.
Koska kyse oli nimenomaan Nordean mainoksesta, vetivät verkon irvileuat oitis suoran yhteyden tekoälyn ja taannoisten it-ongelmien välille. Viittauksilta Venäjänkään propagandakoneistoon ei vältytty. Kuten kovin usein sosiaalisessa mediassa, faktat sekoittuivat hyvään fiktioon ja lopulta jäljelle jäi vain tarina, jolla ei ollut enää mitään tekemistä reaalimaailman kanssa.
Tekoäly on jo vääjäämättä täällä ja tätä päivää, halusimme tai emme. Sitä hyödynnetään jo monessa työtehtävässä, kouluprojektissa ja ihan vain vaikka mainonnassa surutta. Yksi voi rakentaa sillä todellisuutta rikkaampaa someminäänsä, toinen taas fiksailee tekoälyn avulla vaikkapa mainoskatalogin valokuvia paremmin tarpeeseen sopivammaksi. Kolmas taas tiivistää sillä 50-sivuisen tutkielman yhteen a4:een helpottaakseen opinnoissa edistymistä. Aivan loogista ajan ja vaivan säästämistä, johon lähtökohtaisesti mukavuudenhaluinen ja ehkä laiskakin ihminen on taipuvainen.
Mutta piileekö tekoälyssä myös vaaransa? Aivan taatusti, mistä Nordean mainosmetakka on vain yksi ohut sivujuonne. Elämme aikaa, jossa valokuvaan ei enää voi aukottomasti luottaa. Eikä tarvitse kovin kauaksi kahlata historiassa, kun valokuva on nimenomaan ollut uskottavin todisteen muoto.
Elämme myös aikaa, jossa esimerkiksi uutismaisen ja melko realistisenkin näköisen valokuvan voi kuka tahansa tekoälyyn edes vartin verran tutustunut luoda käden käänteessä. Kun valeuutiset saavat yhä enevissä määrin rinnalleen tekoälyn luomia valekuvia ja -videoita, syntyy harhasta pian liian monen silmien edessä totta.
Tähän on tultu, eikä tekoäly ole vielä päässyt kunnolla edes vauhtiin. Ja se huolestuttaa ainakin totuutta etsivää ja siihen pyrkivää.
