Hyvinvointialueet ovat kohdanneet sellaisia taloudellisia vaikeuksia, joista ei etukäteen ollut selkeää kuvaa. Taseeseen on kertynyt huomattavia alijäämiä ja niiden kattamisessa on suuria ongelmia. Kaikkein tärkein, palveluiden järjestäminen, on pitkälti jäänyt julkisessa keskustelussa talousongelmien varjoon.
Varha, oma hyvinvointialueemme, on arvaamattomien talousongelmien paineesta huolimatta pystynyt järjestämään useimmat palvelut hyvällä tavalla. Hyvinvointialueelta edellytetään palveluiden olevan palvelulupausten mukaisia ja tasapuolisesti järjestettyjä. Tähän pyritään kohdentamalla palvelut järkevästi ja kehittämään palvelujärjestelmiä. Haasteena on ollut huonosti kohdennetut säästötoimet, joihin tarpeeseen nähden liian niukka rahoitus pakottaa.
Peruspalveluiden saatavuutta on kuitenkin onnistuttu lisäämään ja palveluverkko kattaa koko hyvinvointialueen. Näissä saavutuksissa on Varhan aluevaltuustolla ja -hallituksella ollut aivan ratkaiseva merkitys: Virkamiesesityksiä on kehitetty asiakkaan/potilaan tarpeita paljon paremmin vastaaviksi. Pitkien neuvottelujen jälkeen saavutettiin hyvinkin laaja poliittinen yhteinen näkemys siitä, että lähipalveluja tarvitaan laaja-alaisesti. Lähipalveluita ei useimmiten voida korvata etä- ja digipalveluilla, jotka kuitenkin sopivat erittäin hyvin lähipalveluita täydentämään.
Hyvinvointialueitten hallintorakennetta on kritisoitu syystäkin raskaaksi ja kalliiksi. Alkuvaiheessa tarvittavien päätösten ja hallinnollisten toimenpiteiden määrä on ollut valtava ja hallintotyössä mukana olleet eivät ole päässeet helpolla. Kuitenkin nyt, rakenteiden ja käytännön vähitellen muotouduttua, on ollut mahdollista kehittää hallintorakennetta ja siirtää hallintotehtävissä olleita käytännön työhön. Tämä kehitys on hyvä ja sitä tulee jatkaa.
Aluevaltuuston ja muun luottamushenkilöstön pitäisi ottaa kantaa myös siihen, mitä hoitoja tuotetaan. Meillä on edelleen hoitokäytäntöjä, joiden vaikuttavuus ja hyöty ovat vähäiset. Näiden palveluiden tuottaminen syö voimavaroja toiminnalta, joka tuottaisi enemmän hyvinvointia.
Terveydenhuoltoon käytettävät resurssit (raha ja henkilökunta) eivät voi koko ajan kasvaa. Nythän jo koemme molemmissa niukkuutta. Yksittäisen hyvinvointialueen työntekijän on kuitenkin jokseenkin mahdotonta tehdä itse palveluiden suuntaamisesta oikeudenmukaisia päätöksiä. Tarvitaan tutkimusta ja ohjeistusta. Sen lisäksi tarvitaan luottamushenkilötasoista poliittista päätöksentekoa ja laajaa yhteisymmärrystä siitä, mihin meillä pitää olla sosiaali- ja terveydenhuollossa varaa.
Aluevaltuustolla riittää tehtävää.
Jaakko Kivisaari
LKT, Varhan tarkastuslautakunnan jäsen
