Kuten kaupunginjohtajaesittelyistä voi lukea tämän lehden sivuilta 8–9, eivät sen enempää Nina-Mari Turpela, Antti Kuusela kuin Antti Parpokaan eroa suuresti toisistaan. Toisin sanoen päätyi valintatyöryhmä lopulta mihin tahansa tulokseen, saa Paimio ainakin ennakkopuheiden perusteella kuntajohtajan, joka haluaa ottaa kaiken irti Turusta hiljalleen maakuntaan levittäytyneestä kasvusta, korkeintaan hieman eri vivahtein.
Tavoite on sinänsä selviö. Vaikka Paimio on pystynyt kasvattamaan asukaslukuaan viimeisen viiden vuoden aikana lähes 500:llä, on yrityspuolella ollut korona-ajan molemmin puolin hiljaisempaa. Viimeisimpänä lunta tupaan tuli lokakuussa, kun voimakkaasti kasvanut ja Paimiosta vahvaa jalansijaa hakenut Tehan Oy ilmoitti hakeutuvansa konkurssiin. Eivätkä viime vuodet ole olleet kovin auvoisia kaikissa muissakaan kymmeniä ihmisiä työllistävissä paimiolaisyrityksissä.
Potentiaalia Paimiossa toki on, kuten jokainen hakijakandidaattikin muisti muistuttaa. Sijainti on hyvä, tonttimaata löytyy ja infra on kunnossa, mutta isot yrityshankkeet tuntuvat silti valuvan kerta toisensa jälkeen kuntarajan toiselle puolelle joko Kaarinaan tai Lietoon.
Minkälaisia eroja hakijoiden väliltä voi sitten löytää? Ikä ei saa olla syy olla palkkaamatta, mutta on kiistaton fakta, että siinä missä Turpela ja Parpo voivat ikänsä puolesta havitella jopa 15-vuotista uraa Paimion kaupunginjohtajana, jäisi ensi keväänä 64-vuotiaan Kuuselan pesti väkisinkin maksimissaan seuraavan valtuustokauden mittaiseksi. Toisaalta Kuusela on hakijoista ainoa, jolla on aivan tuoretta kokemusta kuntajohtamisen haasteista ja niistä muutoksista, joita esimerkiksi TE-palveluiden siirto valtiolta kunnille tai vastavuoroisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen loikka kunnilta valtiolle aiheuttaa.
Mikä valintatyöryhmän papereissa sitten painaa lopulta eniten? Kokemus kuntajohtamisesta? Näkemys muutosjohtamisesta? Paimion ja Turun seudun tuntemus? Monelle ominaisuudelle olisi varmasti käyttöä, joskaan kaikkea ei voi saada.
Sikäli on lohdullista, että jokainen kolmikosta on tehtävään sopiva eikä kukaan ole siinä vielä parhaimmillaan. Kyse on mitä suurimmissa määrin tehtävästä, jossa työ tekijäänsä opettaa.