Joka joulu mietin, miten voin tuota armoa ja rakkautta ilmentää. Yksi tapani on tonttulakkien käyttö.
Omistan lukuisia tonttulakkeja, toistakymmentä eri väristä, mallista, eri materiaalista tehtyä. Käytän niitä varhaiskasvatustyössäni koko joulukuun, olen toiminut näin eri työtehtävissäni niin esimiehenä, kiertävänä opettajana kuin nyt pienten lasten opettajana.
Väitän, että koen ja tuotan armoa monin tavoin näin tehdessäni. Armoa itseäni kohtaan, sallinhan itselleni sekä yksilöllisen ilon että huonon tukkapäivän tonttulakilla koko joulukuun. Oikeutan itseni pukeutumaan pinkkiin ja pörröiseen tonttulakkiin viis veisaten kulttuurisista pukeutumisodotuksista. Nautin, tuotan iloa ympärilleni, saanhan hymyn aikuistenkin huulille, varsinkin, jos lähden asioille työpäivän jälkeen lakkia vaihtamatta. Autan muitakin rikkomaan kuviteltuja odotuksia, antamaan armoa omalle yksilölliselle tavalleen ilmaista itseään ja sallimaan hassuiksikin katsottavia asioita. Laajennan oletusta ammattilaisen ilmiasusta, eihän lakki liity ammatilliseen osaamiseeni mitenkään. Tai ehkä sittenkin liittyy; varhaiskasvatuksessa oletetaan luomisvoimaa, heittäytymiskykyä ja opetussuunnitelmissa nimenomaan mainitaan, että ” Henkilöstön tulee luoda moninaisuutta kunnioittava ilmapiiri”. Moninaisuutta kunnioittava ilmapiiri syntyy aikuisten esimerkillä ja aikuisten yksilöllisyyden mahdollisimman suurella kirjolla.
Tonttulakki sinällään ei liity uskontoon, vaan pakanallisiin menoihin.
Roomalaisten Saturnalia-juhlassa palvottiin Saturnus-jumalaa syyskylvöjen jälkeen. Pileus-lakki oli vapautettujen orjien symboli, jonka isännät pukivat päähänsä Saturnalia-juhlaan. Juhlan aikana vapautetuilla orjilla oli vapaus puhua julkeasti ja avoimesti isännistään ilman pelkoa raipparangaistuksesta. Tonttulakin voidaan siis sanoa vapautettujen orjien Pileus –lakista.
Miten hauska ajatus sinällään, että tonttulakki vapauttaisi meidät auktoriteeteista ja sallisi kaikenlaisen hulluttelun? En silti aio moittia esimiehiäni, mutta huumoria aion kyllä sen avulla luoda!
Lasten ohjaaminen vaatii aina lapsen kokemusmaailmaan asettumista. Tonttulakki päässäni minun on helpompi samaistua lapsen näkökulmaan ja ymmärtää hänen kokemustaan. Pystyn aidommin ja oikeammin luomaan joulun tunnelmaa ja lisäämään joulun iloa lakki päässäni kuin ilman sitä. Kulttuurikasvatusta parhaimmillaan!
Julistan siis virallisen tonttulakkikauden alkaneeksi! Lakki päähän ja joulun tunnelmaan!
Eliisa Helin
Kirjoittaja tonttuilee Paimion
