Nämä kolmannen adventin evankeliumin sanat palauttivat mieleeni kohtaamisen piikkiöläisessä alakoulussa. Kävin pitämässä uskonnontuntia kirkon ammateista ja yhden ryhmän kanssa jäi hiukan aikaa. Sanoin, että voitte kysyä minulta kirkon ammateista ja muustakin mikä teitä kiinnostaa. Yksi oppilas kysyi mistä päälläni olevat vaatteet on hankittu ja paljonko ne ovat maksaneet. Hämmennyin. Vastasin, etten muista. Tähän toinen oppilas kommentoi, että varmaankin liikkeestä, jonka nimeä en tunnistanut, mutta äänensävystä päättelin, että halvasta.
Muistan opiskeluaikoina professorimme ennakoineen, että jos uskonnollisen ja kansallisen identiteetin merkitys tulevaisuudessa heikkenee, niiden tilalle tulee jotakin muuta. Hän arveli, että tulevaisuudessa ihmisten identiteetti perustuu yhä enemmän kuluttamiseen. Me emme siis olisi ensisijaisesti kristittyjä tai suomalaisia, vaan kuluttajia.
Reaktioni oppilaan kysymykseen oli ja on edelleen: mitä ihmeen merkitystä sillä on mistä vaatteeni on ostettu ja paljonko ne ovat maksaneet? Eikö meillä ole tärkeämpääkin miettimistä? En yritä sanoa, että nuoriso on pilalla. Käännän katseen kohti meitä aikuisia, joilta nämä asenteet on opittu. Erityisesti suosittelen pohtimaan, kuka hyötyy kuluttajaidentiteetin vahvistumisesta ja sellaisesta asenteesta, joka arvioi ihmistä omaisuuden ja pukeutumisen mukaan.
Jesajan kirjassa kysytään:
”Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi? (Jes. 55:2)
Piikkiössä 3. adventtisunnuntaina,
Martti Haltia
Kirjoittaja on seurakuntapastori
Piikkiön seurakunnassa