PAIMIO
Pitkän linjan paimiolainen kuntapoliitikko Markku Määttänen (kesk.) muistaa erään marraskuisen aamun 13 vuotta sitten kuin eilisen. Jo edeltävänä iltana hän oli nukkumaan mennessään tuntenut, että kaikki ei ole aivan normaalisti. Näkökyky oli selvästi heikentynyt, mutta hän ajatteli sen johtuvan väsymyksestä.
Aamulla epäilykset kuitenkin voimistuivat, kun joka-aamuinen rutiini ei tahtonut luonnistua alkuunkaan.
– Ajoin höylällä partaa, eikä oikea käsi tahtonut totella ollenkaan. Parranajosta ei tullut mitään, ja se oli itselleni selvä merkki, että nyt kaikki ei ole kunnossa. Tyksissä selvisi, että kyse oli ohimenevästä aivoverenkiertohäiriöstä eli TIA-oireista. Niskassa oli tukos, eikä veri päässyt kiertämään aivoissa kunnolla. Siksi toinen puoli kehosta oli osin tunnoton eikä toiminut niin kuin piti, Määttänen muistelee.
Hän kuvailee tuon hetken olleen käännekohta elämässä siinä mielessä, että suhtautuminen niin ravintoon, liikuntaan kuin hyvinvointiin muuttui kertaheitolla.
– En ole millään tavalla uskonnollinen ihminen, mutta olen sen jälkeen ollut kiitollinen elämälle ja osannut arvostaa eri tavalla terveyttä ja hyvinvointia. Se ei ole itsestään selvää.
Arava-lainat työllistivät
Myös tänään Määttänen on tietyllä tavalla elämän taitekohdassa. Ikävuosimittariin kääntyy tasaluku 70, ja se saa pohtimaan ikääntymistä ylipäänsä.
– Tietyllä tavalla ikä on vain numero, mutta ei sitä voi kiistää, etteivätkö tietyt ominaisuudet muuttuisi iän myötä. Sitä hidastuu, fysiikka heikkenee ja ehkä muistikin pätkii silloin tällöin hieman aiempaa enemmän. Mutta väittäisin, että muistini toimii silti vielä varsin hyvin, Määttänen naurahtaa.
Kieltämättä, kun Määttäsen kanssa jutustelee syntymäpäivähaastattelun merkeissä, huomaa yhden asian nopeasti; niin vuosiluvut kuin tapahtumaketjut niiden ympärillä tulevat kuin apteekin hyllyltä. Muisti on siis vähintäänkin yhtä terävä kuin se partaveitsi, jolla kuntapolitiikan paimiolainen konkari sivelee kasvonsa edelleen aamurutiiniensa mukaisesti.
Ylioppilaaksi joulukuun 13. päivänä vuonna 1954 syntynyt Määttänen kirjoitti Paimion lukiosta vuonna 1974 ja vuonna 1980 hän valmistui valtiotieteiden maisteriksi Turun yliopistosta taloustiede pääaineenaan.
Aprillipäivänä 1981 olikin aika astua ensimmäiseen virkaan Paimion kaupungin asuntosihteerinä ja elinkeinoasiamiehenä. Siitä muodostui lopulta työura kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.
– Pääasiassa hoidin varsinkin 1980-luvun nousukaudella Arava-lainoja Paimiossa. Se oli aika erilaista aikaa kuin tänä päivänä, Paimiossa oli vahva oma työllisyys ja asukasluku kasvoi myös kovaa vauhtia. Kunnan työpaikkaomavaraisuusaste oli parhaina vuosina 90 prosentin luokkaa, mikä kuulostaa tänä päivänä todella hurjalta, Määttänen muistelee.
Lautakuntatyöstä politiikkaan
Ensin Määttänen tutustui paimiolaiseen kuntapolitiikkaan ja päätöksentekoon virkamiehenä lautakuntatyön kautta 1980-luvun alkuvuosista lähtien. Politiikka ja yhteisistä asioista päättäminen toki kiinnosti, mutta virkauran muodostama jääviys esti luottamushenkilöpuolelle hakeutumisen aina 1990-luvun loppupuolelle asti. Tilanne muuttui, kun Paimion kaupunki vaihtui työnantajana Turun seudun kehittämiskeskukseen.
– Hain ja tulin valituksi kaupunginvaltuustoon 1990-luvun lopulla, ja sen jälkeen olen ollut yhtäjaksoisesti mukana joko varsinaisena valtuutettuna tai varajäsenenä. Suosio on vaihdellut vähän valtuustokaudesta toiseen, mutta paloa yhteisten asioiden hoitamiseen on edelleen, Määttänen nyökkää.
Varsinkin kaksi edellistä valtuustokautta ovat olleet hänestä erityisen mielenkiintoisia, sillä teknisen lautakunnan puheenjohtajana hän on päässyt vaikuttamaan sellaisiin konkreettisiin hankkeisiin, joista riittää toivottavasti paimiolaisille iloa vielä vuosiksi ja vuosikymmeniksi eteenpäin.
– Viime vuosina on investoitu valtavasti, ja mielestäni sellaisiin asioihin, joihin on ollut hyvät perusteet. Oinilan päiväkoti, Kriivarin koulun saneeraus ja laajennus ja sisäliikuntahalli muun muassa. On ollut ilo päästä valmistelemaan ja tekemään sellaisia päätöksiä, jotka näkyvät konkreettisesti.
Lindström herätti kiinnostuksen
Määttänen kiinnostui omien sanojensa mukaan politiikasta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta lukiossa sen aikaisen rehtori Olavi Lindströmin innostamana.
– Hän toimi historian ja yhteiskuntatieteiden opettajana ja voin sanoa, että silloin koin jonkinlaisen yhteiskunnallisen heräämisen. Se johti sitten yliopistoon ja myöhemmälle työ- ja luottamushenkilöuralle.
Keskustalainen aatemaailma on kulkenut mukana jo lähes verenperintönä, ja ehti Määttänen viljellä kotitilaansa Paimion Kalevalla 1970-luvun puolivälistä aina 2000-luvun alkuvuosiin asti. Siinä mielessä kädet ovat olleet pitkän pätkän elämästä ihan kirjaimellisestikin mullassa.
Eikä into kuntapolitiikkaa kohtaan ole ainakaan vielä laantumassa, sillä hän on hakemassa jatkokautta valtuustossa myös vuosiksi 2025–2029.
– Jos en tule valituksi, ei varasijallekaan jääminen ja jokin lautakuntapaikka olisi huono vaihtoehto. Mutta ehkä nyt vaihteeksi jokin muu kuin teknisestä lautakunnasta, Määttänen hymyilee.
Syntymäpäiviään hän aikoo viettää pienesti perhepiirissä.
