PAIMIO-KÕNNU
Lahemaan kansallispuiston niityn reunalla, Kuusalun kunnan Kõnnun kylän keskellä istuu kesämökkinsä edessä harmaapartainen mies. Hopeasankaiset silmälasit. Lippalakki.
Mies vilkaisee taivaalla ääntelevää kurkiauraa. Samalla hän kohentaa hiiliä nuotiossa, jonka reunalla kypsyy illallinen: uuniperunaa foliossa ja pieniä makkaroita.
Kesämökin virkaa toimittaa ikääntynyt asuntovaunu. Sen vierellä pienen liiterin kätköissä on miehen uskollinen ystävä, ferrarinpunainen Yamaha 1100.
Mies, nimeltään Jussi Pahalahti, muistuttaa samanaikaisesti joulupukkia, elämää kokenutta kukkaislasta ja pitkän linjan rock’n roll jeeboa. ( Sukunimi korjattu ma 13.1. 2025)
Kõnnun kylän asukkaille Jussi on ollut jo monen vuoden ajan tuttu kulkumies. Se, joka saapuu keväällä muuttolintujen matkassa ja lähtee syksyllä kylmän tullen Suomeen talvehtimaan.
Ammattina puuseppä
Muutama päivä sitten Kõnnussa oli myrsky. Se katkaisi sähköt yli kahdeksi päiväksi.
Kun kysyin, miten Jussi selvisi myräkästä, hän vastasi, että peiton alla kyllä tarkeni, vaikka vaunussa olikin välillä vain kaksi plus-astetta.
Jussi, missä olet syntynyt ja mitä teit Suomessa ennen “Viron aikaasi“ ja miten päädyit tänne Kõnnun kylään?
– Synnyin Paimiossa, pienessä Länsi-Suomen taajamassa, lähellä Turkua vuonna 1953. Kävin siellä koulua, myöhemmin opiskelin Turussa ja Kuopiossa. Valmistuin ammattikoulusta huonekalupuusepäksi. Sittemmin opiskelin myös muotoilua.
– Työskentelin puutöiden ja muotoilun parissa. Annoin neuvoja, vedin kursseja ja pidin luentoja. Suunnittelin paikallisen käsityö-osuuskunnan myymälässä leikkikaluja ynnä muita vempaimia.
Jussi kertoo menneensä sen jälkeen yrittäjäkurssille ja perustaneensa vuonna 1981 oman pienen puusepänfirman. Erilaisia puutöitä, enimmäkseen tilaushuonekaluja.
– Jossain vaiheessa syntyi ajatus, että minäkin voisin rikastua. Lähdin Viroon. Silloin oli vuosi1994. Rikastumissuunnitelmat jäivät pian mielestä, mutta siitä huolimatta jäin Viroon.
– Aluksi minulla oli työpaja Tallinnassa, sitten Saha-Loolla, myöhemmin Kiiussa. Hivuttauduin pikkuhiljaa lähemmäksi Kõnnua. Kiiussa tutustuin ihmisiin, joiden vanhemmilta jäi maatalo tyhjäksi Kõnnun kylässä. Elelin siellä kotitonttuna ja valvojana useampia vuosia, talon myyntiin saakka.
Toisinaan vuokrasin Suomesta asunnon. Nyt asun talvet Paimiossa.
”Haluan olla mieleni mukaan”
Kõnnun kylään Jussi on kotiutunut niin, että tuntee joka kevät kutsun saapua sinne uudelleen.
– Kun jäin eläkkeelle, eräs paikallinen hyvä mies antoi käyttööni kunnollisen työtilan, johon sain laittaa höyläpenkkini. Myöhemmin toinen ystävällinen mies antoi luvan laittaa matkailuvaunumökkini hänen tontilleen.
Jussi, saatat istua tuntikausia siinä kesämökin portailla ja katsella pilviä. Kuka sinä tarkemmin ottaen olet? Luontoihminen, boheemi, rokkari vai mikä?
– Moottoripyöräilijä. Vähän boheemi ja anarkisti. Sitä ei pidä sekoittaa sanaan terroristi. Olen hyvin rauhallinen, mutta haluan päättää itse, miten ja miksi elän. En pidä käskyistä enkä kielloista, vaan haluan olla oman mieleni mukaan.
– Luontoihminen olen myös. Usein laitan teltan moottoripyörän laukkuun, ajan metsään, istun puuhun nojaillen ja tuijotan taivasta.
– Ja kuten nykyään on muotia ajatella, haluan pitää hiilijalanjälkeni melko pienenä.
Hevoskastanjasta sivuvaunu
Mieluisin kulkuvälineesi lienee Yamaha 1100? Milloin ajoit moottoripyörää ensimmäisen kerran?
– 17-vuotiaana ammattikoululaisena sain pienen 70-kuutioisen Suzukin. Seuraavaksi tulivat kolmepuolikas Honda ja CZ 125. Niiden jälkeen oli taukoa.
– Virossa, hankin 650-kuutioisen Suzukin, ns. customin, jonka kylkeen ruuvasin joskus Pannonian sivuvaunun. Olen muokannut kaikkia pyöriäni itseni näköisiksi.
– Täyttäessäni 50 vuotta, mietin, että pitäisi tehdä jotain erityistä. Juice Leskinen oli julkaissut laulun ”En oo käyny Irlannissa”. Inspiroiduimme veljeni kanssa kappaleesta ja päätimme ostaa Jawat ja ajella niillä Irlantiin. Että jos toinen Jawa simahtaa, niin jatketaan toisella kaksi päällä eteenpäin.
Jawat jäivät ostamatta, mutta myöhemmin Jussi teki Irlannin-matkan yksin isommalla Suzukillaan.
– Ajoin neljässä viikossa 7500 kilometriä, mutta se oli hieno reissu.
Yamaha 1100:n hankin noin 15 vuotta sitten. Siihenkin minulla on sivuvaunu tekeillä. Sahurit kaatoivat tuosta kartanon viereltä vanhan, sisältä lahon hevoskastanjan. Ohi kulkiessani mietin, että siitä saisi hienon viinikaapin. Mutta kun asetuin istumaan onton rungon sisään hoksasin heti, mitä siitä pitää tehdä. Katsotaan, miten sivuvaunu-idea onnistuu.
Kuulutko joihinkin prätkä-porukoihin?
Mihinkään pelottavaan jengiin en ole kuulunut. Vuodesta 1972 lähtien olen ollut Paimion-Piikkiön Moottoripyöräkerhon jäsen.
”Minusta tuli isoisä, se muutti asioita”
Onko sinulla puutöiden, taivaantuijottelun ja moottoripyöräilyn lisäksi muita harrastuksia?
Luen mielelläni dekkareita ja käyn sienessä. Kun sähköt olivat poikki kaksi päivää, kävin metsässä ja keräsin suppilovahveroita ynnä muita sieniä. Niitä kertyi paljon, joten annoin puolet naapurille.
Teit viime kesänä Suomeen poikkeuksellisesti jopa kaksi reissua. Mitä tapahtui?
Minusta tuli isoisä. Se muutti monia asioita. Kun otin pikkuisen edellisellä kerralla syliini, tarrasi hän heti parrasta kiinni. Se oli hyvä tunne. Lähden nyt talvehtimaan paremmalla mielellä kuin ennen.
Mutta keväällä koetan taas tulla takaisin. Kõnnun ihmiset ovat minut siihen totuttaneet.
Viihdyn Eestissä hyvin, ja ehkä lapsenlapsikin tulee kesällä sinne minua katsomaan.
Aivar Meelind
(Viron kielestä suomentanut Heikki Rinta-Panttila).
