Yhtäkkiä kentällä oli muutakin kuin hauskanpitoa. Tuli paineita, tavoitteita ja kilpailullista energiaa, joka toi tekemiseen uudenlaista syvyyttä. Samalla opin, että mitä korkeammalle rimaa nostetaan, sitä enemmän harrastus vaatii myös sitoutumista ja omistautumista.
Kilpaileminen ja harrastaminen ovat kaksi eri asiaa, mutta ne eivät ole toisiaan poissulkevia. Niiden yhdistelmä sopii esimerkiksi itselleni erinomaisesti. Kilpailu ja tavoitteet motivoivat, tuovat adrenaliinia ja jännitystä, kun taas harrastamisen rentous ja hauskuus pitävät tekemisen mielekkäänä.
Niiden yhdistäminen saattaa kuitenkin herättää ristiriitoja: mitä enemmän keskitytään kilpailemiseen, sitä suurempi riski on, että rentous ja ilo katoavat.
Tavoitteellinen harrastaminen edellyttää aikatauluttamista, priorisointia ja välillä kompromisseja. Jokainen harjoitus ja peli vaatii omaa panostaan, mutta juuri tämä sitoutuminen tekee onnistumisista palkitsevia.
Joukkueemme on onnistunut tasapainottelemaan näiden kahden elementin välillä loistavasti. Asetamme selkeitä päämääriä, kilpailemme tuloksista ja jopa peliajasta ja -paikoista. Silti olemme toisiamme tukeva yhteisö, jolle hauskanpito ja yhteinen matka ovat tärkeitä. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten voimme nauraa yhdessä harjoituksissa, vaikka treenaamme kovaa.
Joukkueen ei mielestäni tarvitse lokeroitua vain kilpa- tai harrastejoukkueeksi. Tärkeintä on löytää yhteinen tasapaino. Me voimme kilpailla tosissamme, mutta emme koskaan liian vakavasti.
Siru Varjus
Paimion Hakassa pelaava journalismin ja viestinnän opiskelija sekä liikuntaneuvoja.
