Lapinpeikkoja Paimiossa jo 25 vuotta

Teksti: Kaija Unhola

Katja Hietanen kasvattaa Paimiossa Lapinpeikon-kennelnimellä suomenlapinkoiria ja welsh corgi pembrokeja. Suomenlapinkoiria hän on kasvattanut nyt 25 vuotta, corgeja reilut viisi. Suomenlapinkoira on yksi viidestä kotimaisesta rodusta.

Katjan kiinnostus rotuun syntyi puhtaasti koiran ulkonäön perusteella: keskikokoinen, runsas, mutta kuitenkin helppohoitoinen turkki, säänkestävyys ja pystyt korvat. Kotimaisuus, terveys ja luonneominaisuudet tulivat pisteenä i:n päälle.

– Ensimmäisen suomenlapinkoiran hankin vuonna 1997 silloisen welsh corgin kaveriksi. Toinen suomenlapinkoira tulikin sitten vuoden -99 alussa. Silloin ajatuksissa oli jo rodun kasvattaminen, Katja Hietanen kertoo.

Mainio harrastuskoira

Suomenlapinkoira on mainio perhekoira, harrastuskoira, lenkkikaveri tai sohvanvaltaaja. Rotu on hyvin mukautuva liikunnan suhteen. Se pärjää vähemmälläkin liikunnalla, mutta lähtee mielellään myös kymmenen kilometrin lenkille, vaikka päivittäin.

Lappalaisroduilla, joita ovat suomenlapinkoira, lapinporokoira ja ruotsinlapinkoira, on palveluskoiraoikeudet. Suosituimpia lajeja näiden kanssa ovat toko, nose work, agility, mejä, rally-toko ja paimennus.

– Mitä ikinä keksitkin harrastaa, se on teoriassa mahdollista lapinkoiran kanssa. Suomenlapinkoiralle ja lapinporokoiralle on tämän vuoden tammikuussa myönnetty myös oikeus kilpailla käyttöluokassa kansainvälisissä näyttelyissä, jos koira on saanut hyväksytyn tuloksen paimennuksen esikokeesta (PAIM-E), Katja lisää.

Kennelnimeä miettiessään Katjalla ei ollut ajatuksissa kasvattaa muuta rotua kuin suomenlapinkoiraa.

– Halusin nimen, joka kuvaa rotua ulkonäöllisesti ja ensimmäinen vaihtoehtoni oli Lapinpeikon. Se myös hyväksyttiin Kennelliitossa. Koirien nimet menivät ensin aakkosten mukaan järjestyksessä, sen jälkeen siirryin nimeämään pennut jonkin teeman mukaan.

– Corgeissa lähdin alusta lähtien teemanimillä. Tällä hetkellä kotona olevan corgipentueen emä on Lapinpeikon Peppi Pätkätassu. Sen pennut on nimetty presidenttien nimiä mukaillen ja nimet ovat Lapinpeikon Urho Kepponen, Risto Rytinä, Mauno viis Koivista, Mara Mahtisääri ja pentueen ainoa narttu on Lapinpeikon No sehän on Haloska. Nimet ovat aina suomenkielisiä ja huumorilla höystettyjä. Tykkään antaa nimiä, jotka saa ihmiset nauramaan tai ainakin hymyilemään.

Kasvatustyöstä Kennelliiton palkinto

Kasvatustyönsä mieleenpainuvimpana hetkenä Katja kokee sen, kun hänen kasvatustyönsä palkittiin vuonna 2017 Suomen Kennelliiton Vuolasvirta-palkinnolla. Se on korkein huomionosoitus, joka myönnetään ansiokkaasta koirien kasvatuksesta.

Jokaisen pentueen syntymä on kasvattajalle aina ikimuistoinen. Mielenkiintoista on aina seurata, millainen kustakin yksilöstä aikuisena tulee.

– Siksi tämä kasvatus on niin kiehtovaa. Toki ei tämä todellakaan ole mitään ruusuilla tanssimista ja ihanaa pennun tuoksua ja hattaraa. Kasvatukseen kuuluvat väkisin ne valvotut yöt, kun nartulta ei tulekaan maitoa ja koko pentueen ruokinta on kasvattajan vastuulla kahden tunnin välein ympäri vuorokauden.

Pentua hankkiville Katja korostaa, että tarkkana pitää olla. Hän haluaa muistuttaa ihmisiä siitä, että on ensiarvoisen tärkeää mitä tahansa eläintä hankkiessa, ettei koskaan osta säälistä tai mentaliteetilla: ”minä pelastan edes tämän”. Tällainen ajattelu pitää pentutehtaat käynnissä ja tukee vääränlaista kasvatusta.

– Suomessa on vain yksi oikea rotukoirien rekisteröintiä hoitava taho: Suomen Kennelliitto. Se valvoo kasvattajien toimintaa ja asettaa sille sääntöjä, jotka on mietitty eläinten hyvinvoinnin kannalta. Kennelliiton rekisterissä olevien koirien viralliset terveystiedot ovat kaikkien nähtävissä Suomen Kennelliiton nettisivuilla olevasta jalostustietojärjestelmästä, Katja Hietanen muistuttaa.