Toimisiko Tanskan malli täällä?

Terveydenhuolto edellyttää rahaa ja henkilöstöresursseja. Lääketiede kehittyy, uusia sairauksia ilmenee, elämme pidempään, hoitaminen maksaa. Työntekijäpulaa ennakoidaan. Hyvinvointialueiden kustannusrakenteet ovat moninaiset, muistuttaa Anne Heikkinen , TtT, YTM, kokoomuksen alue- ja kuntavaaliehdokas Kaarinassa. Hän sanoo, että kaikista haasteista huolimatta Varhan työntekijät ovat onnistuneet hyvin työssään. THL:n kyselyn (2024) mukaan 83 prosenttia koki saaneensa apua, kun sitä tarvitsi. Äitiys- ja lastenneuvoloiden asiakkaat ovat olleet erityisen tyytyväisiä palveluun. Omatiimimallista on hyviä kokemuksia. Sairaanhoitajan hoidontarpeenarvion kautta potilas ohjautuu vaivan parhaiten hallitsevan ammattilaisen vastaanotolle, potilas tietää kehen jatkossa ottaa yhteyttä ja hoidolle tulee jatkuvuutta.

Varhan omatiimimallissa on viitteitä Tanskassa käytössä olevasta terveyskeskusmallista. Siellä työtä tekevät pääosin pitempään alalla olleet lääkärit ammatinharjoittajamallilla. Meillä nuoret lääkärit ilman riittävää seniorilääkäritukea vastaavat isoista potilasmääristä ja työn imu on koetuksella. Tuloistaan tanskalaislääkäri saa kolmanneksen peruspalkkana, lopun käynti- ja toimenpidemaksuina. Lääkäriin pääsee parin päivän sisällä ja kyselyn mukaan 97 prosenttia potilaista oli tyytyväisiä järjestelmään.

Tanskan mallia voisi muunneltuna kokeilla meilläkin. Tanskasta poiketen Suomen vahvuus on moniammatillisuudessa, sitä ei tulisi Heikkisen mielestä purkaa. Ja yksityisen sektorin liittäminen tiiviimmäksi osaksi perusterveydenhuollon järjestelmää on viisasta, mutta niin, että julkinen sektori on ohjaksissa.