Sanotaan, että täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Tai että näkee paremmin.
Useimmilla tällaisilla sanonnoilla on vankka totuuspohja, ja kieltämättä siltä tuntui nytkin, kun silmäilin Katja Presnalista tehtyä haastattelua ( juttu sivuilla 10-11 ). Parikymmentä vuotta, perhe, ura ja menestystä Yhdysvalloissa, ja sitten paluu takaisin Suomeen ja perheen äidin kotiseudulle Paimioon.
Todennäköisesti yksi sun toinen on silloin saattanut ajatella, että ohhoh, aika kummallista. Miten nyt sieltä maailmalta tänne piskuiseen Paimioon?
Somemarkkinoinnin ja strategioiden osaaja yllättää sanomalla, että me suomalaiset ja paimiolaiset pidämme itsestään selvyytenä joitain aika hienoja juttuja jokapäiväisessä arjessamme. Kun katsoo kauempaa, se hyvä, mitä lähellä ei näe, tulee näkyvämmäksi.
Yes!
Totuuden nimissä on pakko sanoa, että kolahti. Herkemminhän me näemme lähellä vain ne pienetkin harmituksen aiheet. Emme oivalla ollenkaan niin hyvin niitä asioita, jotka ovat onnistuneita tai toimivia. Ne todella ovat liian lähellä. Peukutamme somessa kyllä sitä, kun joku laittaa näkyviin jotain ”koristellun kivaa”, mutta todellinen seuraajavyöry tulee herkemmin aiheesta, jossa on jotain pielessä.
Lisäksi liiankin usein näyttää siltä, että puolihuomaamatta, tai joskus jopa ihan tarkoituksellisesti nostetaan esiin sitä, mikä ei ole ihan prikulleen kunnossa tai mikä syystä tai toisesta itseä harmittaa. Siitä on ikäänkuin oikeutettua tempaista kitinä someen ja katsoa, kuinka paljon saa vastakaikua ja ainakin sympatiaa. Sellaisia vastakkainasettelun aiheita yllättävän helposti tihkuu myös silloin, kuin kisataan huomiosta. Kuten vaikka näin kuntavaalien alla.
Luin taannoin sellaisen ajatuksen, että oleellisinta ei ole se, miten me eroamme toisistamme, vaan se, miten eroavuutemme kasvattaa meitä ihmisinä. Meillä on kaikilla herkässä taipumus turvallisuushakuisuuteen eli pyrimme tukeutumaan tuttuun ja tavanomaiseen, välttämään erottumista. Ja kuitenkin erottuminen auttaa katsomaan asioita, muita ihmisiä ja ehkä myös itse itseään uusin silmin.
Ei huono päämäärä, eihän?
Tästä sujuvasti pääsee siihen, että toki ymmärrettävästi seuraavina vaalinalusviikkoina eri tahoilla on kova tarve erottua. Mutta josko sen tekisi osoittelematta muita?
