– Ei mikään valtava yllätys, mutta ehkä tämä mahdollisuus tuli eteen 1–2 vuotta aikaisemmin kuin osasin kuvitella.
Näin kuvailee tunnelmiaan Paimion Hakan pitkäaikainen maalivahtivalmentaja, valmentaja ja pelaaja Niko Hörkkö istahtaessaan alas yhteen Paimion urheilupuiston pukukoppitilojen pitkistä tummansävyistä penkkiriveistä. Näillä penkeillä Hörkkö on vaihtanut viimeisen lähes 30 vuoden aikana tuhansia kertoja harjoitus- ja otteluvarusteet ylleen, mutta myös antanut tuhansia ohjeita valmennettaville pelaajilleen ja maalivahdeilleen.
Vaikka Hörkkö on vasta 35-vuotias ja siten esimerkiksi jalkapallovalmentajaksi nuori, on hän ehtinyt nähdä lajin parissa jo monenlaista. Viime vuosina hän on erikoistunut ja pätevöitynyt erityisesti huipputason maalivahtivalmentajaksi, ja viime aikoina tuo osaaminen on alkanut kiinnostaa yhä enemmän myös Paimion Hakan ja Turun alueen seurojen ulkopuolella.
Lopulta kiinnostus johti tammikuiseen puhelinsoittoon Kuopiosta. Puhelun toisessa päässä oli Kuopion Palloseuran maalivahtivalmentaja Joonas Pöntinen, joka etsi itselleen sopivaa vastuunjakajaa yhteen Suomen suurimmista ja viime vuosien menestyneimmistä jalkapalloseuroista.
– Olihan kiinnostusta ja kyselyitä tullut jo aiemminkin lähialueen seuroista, mutta tuolloin kyse oli aina osa-aikasopimuksista ja sellainen kompromissi ei olisi ollut mahdollista sovittaa yhteen päivätyön kanssa. Kun Pöntinen soitti ja kertoi, että heillä on hakusessa ihan täysipäiväinen maalivahtivalmentaja, totta kai se alkoi kiinnostaa heti ihan eri tavalla, Hörkkö kertaa.
Paljon puntaroitavaa
Helmikuussa Hörkkö piipahti Kuopiossa työhaastattelussa ja tuosta visiitistä jäi kuva, että siirtyminen valmennustöiden perässä 450 kilometrin päähän Paimiosta voisi oikeasti olla realistinen vaihtoehto. Seura halusi hänet, mutta Hörkkö kaipasi vielä viikon harkinta-aikaa.
– Olihan siinä silti paljon puntaroitavaa. Käytännössä koko elämä on Paimiossa ja Turun seudulla, eikä minulla ole Kuopiossa mitään muuta kuin jalkapallo. Piti keskustella sekä työnantajan, mutta myös Paimion Hakan kanssa asiasta. Sain joka suunnasta kannustusta ja varsinkin Hakassa asenne oli alusta lähtien se, että totta kai minun pitää hyödyntää tuollainen mahdollisuus ja kääntää kortit sen suhteen, millaisen uran maalivahtivalmentaja voisi tehdä. Viikon pohdittuani oli lopulta helppoa ilmoittaa KuPSiin, että otan tarjotun paikan vastaan, Hörkkö kertaa.
Viimeiset kolme viikkoa ovat siten olleet Hörkölle sekä kiireistä että haikeaa aikaa. Muutamassa viikossa piti irtisanoutua päivätyöstä, luopua asunnosta Paimiossa ja löytää tilalle uusi Kuopiosta. Toisaalta edessä siintävä työ on jotain sellaista, mistä sadat jatkuvasti kouluttautuvat suomalaisvalmentajat jalkapallon parissa vain haaveilevat.
– Vaikea sanoa montako täysipäiväistä maalivahtivalmentajaa Suomessa on, mutta jos pitäisi mutuna heittää jokin arvio, niin ehkä 60–80 koko maassa. Vaikka en ole koskaan pyrkinyt tietoisesti ammattivalmentajaksi, vaan koittanut aina miettiä miten pystyn olemaan itse parempi valmentaja, onhan tämä eräänlainen unelma, joka toteutui. Nyt pääsee oikeasti katsomaan, mihin rahkeet valmentamisessa riittävät, Hörkkö tuumii.
1+1-vuotinen sopimus
Hörkön sopimus KuPSiin on 1+1-vuotinen. Hänen vastuullaan ovat alkavalla kaudella seuran naisten liigajoukkueen maalivahdit, mutta myös P17- ja T18-joukkueiden maalivahdit.
KuPSissa maalivahtivalmennus on siis vanhimpien tyttö- ja poikajunioreiden sekä edustusjoukkueiden osalta jo täysipäiväistä työtä. Ja samaan suuntaan on menty myös useimmissa muissa isoimmissa suomalaisseuroissa. Hörkkö pitääkin kotimaista maalivahtivalmennusta varsin hyvälaatuisena ihan Euroopankin mittapuulla.
– Kyllä sen voi sanoa ihan rehellisesti, että täällä tehdään hyvää työtä maalivahtivalmennuksessa. Ja on tehty jo aiemminkin, mistä esimerkkinä lukuiset ammattilaiset ulkomaan sarjoissa. Mutta on meillä myös useampi suomalaisvalmentaja ulkomaisissa seuroissa töissä, hän muistuttaa.
Yksi iso muutos maalivahtivalmentamisessa on viime vuosina ollut se, että maalivahdit ovat myös treeneissä yhä tiiviimpi osa koko joukkuetta. Ja siinä työssä Hörkkö on ollut yksi uranuurtajista myös Paimiossa.
– Totta kai teemme paljon omia treenejämme, mutta on tärkeää, että välillä myös kenttäpelaajat ovat mukana maalivahtitreeneissä ja toisin päin. Jalkapallo kehittyy koko ajan enemmän ja enemmän siihen suuntaan että maalivahti ei ole enää pelkästään torjuja vaan myös tärkeä osa joukkueen pallollista peliä.
Tunteikkaat jäähyväiset
Hörkkö veti viime viikon torstaina valmentamilleen maalivahdeille viimeiset harjoitukset PaiHassa. Jotain hänen merkityksestä junioreille kertoo se, että viimeisiin harjoituksiin kymmenet Hörkön vuosien varrella valmentamat pelaajat olivat tuoneet hänelle läksiäislahjaksi ja -muistoksi paksun pinon paperille kirjoitettuja viestejä, joissa oli kuvailtu Hörkköä niin valmentajana kuin ihmisenä.
Ylisanojen joukosta pystyi vetämään yhteenvedon, että PaiHa menetti tällä erää valtavan tärkeän ja pidetyn valmentajan, joskin sillat Paimioon pysyvät muutosta ja seuravaihtoehdosta edelleen auki.
– Viime päivinä on vasta alkanut enemmän miettiä sitä, että miten monessa sitä on saanutkaan olla PaiHassa mukana ja miten monessa eri roolissa. Ja silti se 1990-luvun puoliväli ja ensimmäiset pelit PaiHan nappulaliigassa tuntuvat edelleen siltä, kuin se olisi tapahtunut ”muutama vuosi sitten”. Äkkiä on 30 vuotta mennyt, Hörkkö naurahtaa ja lähtee tällä erää viimeistä kertaa asettelemaan maaleja Soikan keinonurmella paikoilleen maalivahtitreenejä varten.
Vartin päästä pienkentällä kahden maalin välissä onkin jo täysi palloralli päällä, kun Hörkkö kannustaa PaiHan T13- ja T14-joukkueissa pelaavia Roosa Ahosta, Anni Pyökäriä ja Roosa Laaksosta yhä terävämpiin suorituksiin. Näky, jota PaiHassa jäädään taatusti kaipaamaan.
