SAUVO/ Kaija Unhola
Pari vuotta sitten eläkkeelle kosmetologiyrittäjänä siirtynyt Dunja Hermans elää keskellä sukunsa historiaa Sauvon funkistalossaan. Hänellä on nyt aikaa setviä äidinäidin isän rovasti Johan Wilhelm Wartiaisen jäämistöä. Talossa on vielä myös isoisän, apteekkari Åke Schoultzin apteekkitavaroita ajalta, jolloin mitään ei heitetty pois.
Dunja Hermansin äidin vanhemmat, Åke ja Sylvia Schoultz rakennuttivat Sauvoon valkoisen funkistalon vuonna 1936. Sen piirsi turkulainen arkkitehti Erik Bryggman, joka suunnitteli funkisrakennuksia samaan aikaan Alvar Aallon kanssa. Talon keittiö on Bryggmanin tyttären Carin Bryggmanin käsialaa. Nyt talo on Museoviraston suojelema.
– Isoisäni Åke Schoultz perusti apteekin talon toiseen päätyyn. Apteekkarina hän toimi 40 vuotta. Hän kuoli vuonna 1972, jolloin apteekkitoiminta loppui tästä. Talo tehtiin aikanaan perheelle, suunniteltiin kaikki lastenhoitajan huoneet ja piian huoneet. Silloin oli kahden kerroksen väkeä. Sitten tuli sota. Talo oli täynnä ihmisiä. He koettivat auttaa sekä rintamalla olevia että tänne tulleita evakkoja. Apteekki toimi silloin edelleen.
Isä-Hermans ihastui Suomeen
Dunja Hermansin äiti Silja Schoultz oli veljensä kanssa sotalapsena Ruotsin Lidingössä. Opiskelemaan hän lähti Sveitsiin ja Englantiin. Sitten hän päätyi Lappiin opiskelemaan matkailu- ja hotellialaa.
– Äidillä oli harjoittelupaikkoja Lapin eri hotelleissa. Isäni Helmut oli päässyt Kilpisjärvellä samaan hotelliin töihin, missä äitini oli työharjoittelussa.
He ihastuivat toisiinsa ja menivät naimisiin. Pikkuhiljaa he tulivat sieltä etelään ja asettuivat Naantaliin asumaan. Helmut-isä sai kansainvälisen Berlitz-kielikoulun yritystoiminnan Turussa hoidettavakseen.
– Äiti oli sihteerinä ja isä saksan kielen opettajana.
Helmut Hermans viihtyi Suomessa hyvin. Hän oli antimilitaristi, oli joutunut toiseen maailmansotaan Hitlerin aikana. Hän haavoittui ja päästyään sodasta pois rupesi tekemään journalistin työtä. Helmut vihasi sodan takia Saksaa ja halusi vasta -90-luvulla käydä Saksassa veljeään tapaamassa.
– Minä synnyin Jyväskylässä ja veljeni syntyi Naantalissa. Käytiin koulut Naantalissa. Olin Münchenissä aupairina heti peruskoulun jälkeen vuosina 1977-79, jolloin opin saksan kielen Baijerin murteella. Isä oli kova purjehtimaan. Hän rakensi pari purjevenettäkin vanhoista pelastusveneistä, Bore II:n muun muassa. Purjehdittiin perheenä niillä. Oma lapsuus oli aika mukavaa. Muistelen lämmöllä sitä aikaa, Dunja Hermans miettii.
Hermansin perhe muutti Naantalista Sauvoon vuonna 1980 pitämään huolta funkisrakennuksesta ja isoäidistä.
– Äiti, isä, veljeni ja minä asuimme apteekin tiloihin tehdyssä asunnossa. Valmistuin kosmetologiksi Turun kosmetologikoulussa kahden vuoden päästä muutosta.
Kun isoäiti kuoli vuonna 1988, perhe muutti talon toiseen päähän ja Dunja perusti hoitolan vanhan apteekin tiloihin.
– Hoitola oli siinä sopivasti siihen asti, kun tulin eläkeikään. Nyt äitini asuu talvet siinä osassa taloa, missä oli hoitolani, Dunja Hermans kertoo.
Työtä ja aktiviteetteja Sauvossa
Sauvon hoitolansa ohessa työtä oli myös Kakskerran Keikkulassa. Dunja Hermans pyydettiin sinne kosmetologiksi eri kurssien ajaksi.
– Ajoin Sauvosta sinne kaikki pyhät, pääsiäiset ja joulut 25 vuoden ajan. Keikkulassa asiakkaikseni sattui usein ihmisiä, jotka tunsivat vanhempani tai isovanhempani jotain kautta. Siellä sai hienoja kohtaamisia.
Hermans teki Sauvossa asuville veteraaneille veteraanien leskille jalkahoitoja niin kauan kuin heitä Sauvossa vielä oli.
– Sanoin itselleni, että niin kauan teen jalkahoitoja kuin viimeinenkin veteraani on vielä hengissä. Niin siinä melkein kävi. Sain paljon kiitosta hoitotyöstäni, että minulla on oikea ote käsitellä ja koskea ihmistä.
Sauvossa on ollut kysyntää aktiiviselle toimijalle. Vuonna 1995 Dunja Hermans pyydettiin Sauvon SELKUn harrastusteatteriin maskeeraajaksi. Siinä hän oli vuoteen 2019. Myös rahastonhoitajana SELKUssa hän oli toistakymmentä vuotta.
– Olen kunnan luottamustehtävässä Sauvon vihreässä puolueessa. Nyt neljän vuoden pesti loppuu. Olen myös Sauvossa erään taloyhtiön hallituksessa. SPR:n hallituksessa olen jäsenenä. Olin Sauvon osaston ystävävälittäjänä, mutta se toiminta hiipui, kun minusta tuli omaishoitaja veljelleni.
Tavaraa arkistoihin ja museoon
Nyt Hermans on käynyt läpi kaikki kirjeet, joita on vuosituhannen alusta.
– Lahjoitan kiinnostavia esineitä ja asiakirjoja kunnan arkistoihin sekä Sauvon kotiseutumuseolle.
Rovasti Wartiainen kirjoitti paljon pieniä uskonnollisia kirjoja, joita painetiin Uuden Auran Osakeyhtiön kirjapainossa. Wartiainen oli hyvin auktoriteettinen. Tytär Sylvia lahjoitti rovasti-isänsä kirjoituksia ja vaatteita Sauvon kotiseutumuseoon.
– Nyt olen myös lahjoittanut asiapapereita Sauvon kunnalle rovastista. Se on osa Sauvon historiaa, hän mainitsee.
Tavaroiden joukosta löytyy myös Hermansin isoisän isän veljen Carl Johan Schoultzin tekemien muistiinpanojen mukaan Laguksen kirjoittama kirja Amurinmaan matkasta vuonna 1925. Matkasta muistona ovat lumikengät ja kivääri, jolla Schoultz kertomansa mukaan ampui tiikereitä.
Raatimies Carl Johan Schoultz muutti Venäjältä takaisin Turkuun perheineen, jossa perusti valokuvausliikkeen, Dunja Hermans kertoo ja lisää, että isä-Helmut oli myös valokuvaharrastaja, jonka dioja ja negatiiveja hän lahjoitti 14 000 ruutua Naantalin museolle.
