Puoluejohtajillamme alkaa olla hiukan samanlaisia elkeitä kuin yleisöä takavuosina huudattaneilla vanhan liiton rokkitähdillä.
Puoluepoliittisten taustajoukkojen katseet ovat palvovia, kun puheenjohtaja huutaa mikin särölle kertoessaan ”kuinka ylpeä olen tästä joukkueesta!”.
Ihastelevia huokauksia, puolihysteeristä kirkumista.
Miksipä ei joskus näinkin. Onhan politiikka enimmäkseen aika pitkäveteistä. Jos eduskunnan täysistunnot tulisivat TV:stä iltaisin, puolittuisi unilääkkeiden käyttö kautta maan.
Sunnuntaina vaalien voittajat riekkuivat estradeilla estottomasti. Ennen ennakkoäänien pompahtamista ruudulle, oli optimismia ilmassa vielä laajaltikin.
”Oli tulos, mikä tahansa, niin me olemme jälleen iskussa”, arvioi perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra alkuillasta.
Lopulta häviäjien leirissä moitiskeltiin äänestäjien arvostelukyvyn puutetta.
”Vähän vilunkipelillä on menty”, jatkoi Purra illemmalla. Hän tarkoitti ilmeisesti kuitenkin SDP:tä eikä Perussuomalaisia.
Paimiossa Keskusta on suurin puolue seuraavat neljä vuotta. Jotkut ovat jo tuumineet, hävisikö Kokoomus Keskustalle sen vuoksi, että erehtyi mainoslakanassaan väittämään koko Paimiota kokoomuslaiseksi.
Kukapa nyt isottelusta pitäisi. Varsinkaan, jos sille ei ole katetta.
Toisaalta pieni huumori on aina paikallaan. Ei asioita pidä kuntapolitiikassakaan ottaa kuolemanvakavasti.
Sauvossa keskustalla on uudessa valtuustossa 10 paikkaa. Muilla puolueilla yhteensä 11. Eli ei ihan vielä täyttä keskustajunttaa – jos tällainen leikillinen ilmaus sallitaan.
Seuraavalla nelivuotiskaudella sekä Paimion että Sauvon kuntapolitiikassa on enemmän naispuolisia valtuutettuja. Saa nähdä tuoko se päätöksentekoon pehmeämpiä arvoja ja sävyjä. Toivottavasti. Tuskin ainakaan lisää jankkaamista ja pakonomaista oikeassa olemisen tarvetta.
SDP:n nousu näkyi myös Peimarissa, mutta laimeampana kuin koko maassa. Muutamia lisäpaikkoja SDP toki myös Peimarissa sai, lähinnä Kaarinassa. Vihreille selkeä voitto Paimiossa ja Kaarinassa, eikä vihreillä Sauvossakaan huonosti mennyt.
Vasemmistoliitto pärjäsi valtakunnallisesti varsin hyvin, mutta Peimarissa on syystä tai toisesta ollut tällä vuosikymmenellä nihkeää.
Hyviä, valovoimaisia ehdokkaita on työlästä löytää – ja ylipuhua – niin laidoilla kuin keskelläkin.
