PAIMIO-SAUVO-KAARINA
Kuinka Matti voi päästä kunnanvaltuustoon 50 äänellä, mutta Liisa jäädä rannalle 70 äänellä?
Hyvä kysymys, johon löytyy myös hyvä ja perusteltu vastaus.
Alue- ja kuntavaalien lähestyessä on syytä sekä kerrata että hieman kansantajuistaa vaalimatematiikkaa.
Äänestät aina myös ryhmittymää
Suomessa useimmissa vaaleissa – ei kuitenkaan esimerkiksi presidenttiä valittaessa – noudatetaan niin sanottua suhteellista vaalitapaa.
Tässä artikkelissa keskitytään kuntavaaleihin ja niiden ehdokaslistoihin.
Suhteellisessa vaalissa kullekin ehdokkaalle lasketaan vertausluku, johon vaikuttavat sekä ehdokkaan saamien äänien että hänen edustamansa ryhmittymän/ehdokaslistan saamien äänien määrä.
Jos ehdokaslistalla on useampi kuin yksi henkilö, tulee äänestäjä aina äänestäneeksi paitsi henkilöä myös puoluetta tai ryhmittymää.
Tyypillinen kuntavaaleihin liittyvä paradoksi on, että äänestämällä suosikkipoliitikkoaan saattaakin käytännössä tulla antaneeksi äänensä inhokkipoliitikolleen. Näin voidaan katsoa tapahtuneen esimerkiksi silloin, jos suosikki jää rannalle, mutta samalla listalla ollut inhokki menee rimaa hipoen läpi.
Mutta ei se niin yleistä ole, että sen vuoksi kannattaisi jättää äänestämättä suosikkiaan.
Yksin yrittämällä onnistuu harvoin
Yleensä puoluerekisterissä olevilla suurimmilla puolueilla on kuntavaaleissa omat ehdokaslistansa. Lisäksi ehdokaslistoja voi olla muillakin ryhmittymillä, vaikkapa Peräkamarin Pojilla , jos sellainen valitsijayhdistys katsotaan aiheelliseksi perustaa.
Sekin on mahdollista, että useammalla taholla, esimerkiksi kahdella puolueella, on paikkakunnalla yhteinen ehdokaslista. Tällöin puolueet ovat keskenään vaaliliitossa.
Voi olla myös niin, että ehdokaslistalla on vain yksi henkilö. Silloin ehdokas tarvitsee kuitenkin varsin huomattavan äänimäärän päästäkseen kunnanvaltuustoon. Se johtuu siitä, että kunkin ehdokaslistan yhteenlasketulla äänimäärällä on iso merkitys.
Suomessa on käytössä niin sanottu D’Hondtin menetelmä , jolloin puolueiden saamien paikkojen suhde on melko lähellä äänimäärien suhdetta. Menetelmä suosii jonkin verran suuria puolueita pienten kustannuksella.
Ja kas, tässä laskukaava:
Tällaisella vaalimatematiikalla valtuustopaikat Suomessa jaetaan:
1) Aluksi lasketaan kunkin ryhmittymän – kuten puolueen, vaaliliiton, yhteislistan tai valitsijayhdistyksen – saama kokonaisäänimäärä.
2) Sen jälkeen ehdokkaat asetetaan kunkin ryhmittymän sisällä järjestykseen henkilökohtaisten äänimäärien perusteella. Jokainen ehdokas saa oman vertausluvun. Se muodostuu seuraavalla tavalla:
Ryhmittymän eniten ääniä saanut ehdokas saa vertausluvukseen ryhmittymän koko äänimäärää vastaavan luvun. Toiseksi eniten ääniä saaneen vertausluku on puolet ryhmittymän äänimäärästä. Kolmanneksi tulleen vertausluku on kolmasosa ryhmittymän äänimäärästä. Neljänneksi tulleen neljäsosa, viidenneksi tulleen viidesosa ja niin edelleen.
3) Kaikki ehdokkaat asetetaan lopuksi vertauslukujen mukaiseen järjestykseen yhdelle ja samalle listalle, ja tästä listasta pääsee läpi niin monta ehdokasta kuin valtuustossa on paikkoja.
4) Jos äänimäärät tai vertausluvut ovat yhtä suuret, ratkaistaan niiden keskinäinen järjestys arpomalla.
Vaaliliittoja kohdellaan ääntenlaskennassa samoin periaattein kuin muitakin vaaleihin osallistuvia ryhmittymiä eli yhtenä ehdokaslistana.
Tasapuolista, eikä edes erityisen monimutkaista.
Kokematon voi tehdä vaalimokan
Otetaan yksinkertaistettu esimerkki kuvitteelliselta paikkakunnalta:
Jalmarilla on pienessä Korvenperän kunnassa yhden hengen Jalmari -niminen ehdokaslista. Vaikkapa teemalla ”Jalmari haluaa palloiluhallin”. Kampanjointi on näyttävää ja aihe kiinnostava, joten Jalmari saa vaaleissa pyöreät sata ääntä.
Samoissa vaaleissa on myös kahdentoista hengen ehdokaslista teemalla ”kunnan on kustannettava koirankakkapussit”. Aihe ei ole kovin vetävä, mutta Annukalla on laaja ja tiivis perhe- ja sukuyhteisö – ja hän on muutenkin mukava ihminen – joten hän saa vaaleissa 29 ääntä. Muiden listalla olevien äänimäärät ovat vaatimatonta luokkaa, mutta ehdokaslistan äänisaldo kohoaa kuitenkin Annukan ansiosta 101 ääneen.
Annukka yltää 29 äänellään valtuustopaikkaan – viimeisenä läpimenneistä – mutta sadan äänen Jalmari jää sadattelemaan ilman valtuustopaikkaa.
Syynä on tietenkin se, että Annukan ehdokaslista sai 101 ääntä ja Jalmarin ehdokaslista ”vain” 100 ääntä. Listansa ykkösehdokkaana Annukan vertausluku on 101 ja Jalmarin 100.
No nyt Jalmaria tietenkin harmittaa, ettei hän kelpuuttanut ravikaveriaan Reimaa listalleen. Reima ei ole vajaavaltainen, vaan olisi mainiosti kelvannut ehdokkaaksi. Reima olisi todennäköisesti äänestänyt itseään ja saanut ehkä houkuteltua vaimonsakin samaan hullutukseen, ja niin Jalmari olisi singahtanut valtuustoon megastarana ehdokaslistansa 102 äänen turvin ja vertausluvulla 102.
Tai ainakin Jalmarin olisi pitänyt muistuttaa äänestämisen tärkeydestä niitä kavereitaan, jotka ravibussissa laittoivat nimensä hänen ehdokashakemuksensa alle.
Virheistä oppii.
(Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran ennen edellisiä kuntavaaleja, 20.5. 2021)
