PAIMIO
Kriivarin koulun oppilailla on kova työ pysyä aloillaan, kun kirjastonhoitaja Sanna-Mari Samu aloittaa kirjavinkkauksen. Erilaisen koulupäivän innostus näkyy ja kuuluu luokassa. Samu on saapunut paikalle osana koulun monilukutaito-teemaviikkoa. Monilukutaidolla tarkoitetaan erilaisten tekstien lukemista, ymmärtämistä ja tulkintaa sekä niiden tuottamista. Tekstit voivat olla mitä tahansa kaunokirjallisuudesta uutisiin ja koodauksesta kuvantulkintaan.
Teemaviikon aikana koululaiset kiertävät erilaisia lukutaitopajoja. Kirjastopajan lisäksi he pääsevät tutustumaan kuvasta tarina -pajaan, koodauspajaan, kuvan luku -pajaan, reseptinlukutaito-pajaan ja ohjeidenlukutaito-pajaan eli Lego-pajaan.
Kirjastopajaan on kerätty kirjanäyttely, johon kirjoja ovat saaneet ehdottaa niin aikuiset kuin lapsetkin. Myös Paimion uusi kaupunginjohtaja on vinkannut suosikkinsa: hyllystä löytyy Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssi. Samu esittelee lapsille tällä kertaa kuitenkin jotain hiukan tuoreempaa. Valikoimasta löytyvät muun muassa ensimmäinen koskaan suomennettu eteläkorealainen kuvakirja, lasten dekkareita ja etsiväromaaneja sekä erilaisia satukirjoja. Petra Raivosen Ihan pöhkö satukirja pieruvitseineen saa hymyn monen huulille.
– Aikuisillekin on satukirjoja. Vaikka olisi kuinka vanha, voi lukea satuja, Samu vakuuttaa.
Keskittyminen kortilla
Kriivarin koulun opettaja Kaisa Hänninen kertoo, että luokissa pyritään pitämään ainakin yksi lukutunti viikossa. Lukea voidaan yksin, pienessä porukassa tai yhdessä ääneen.
– Lukemisen määrä riippuu paljon opettajasta. Alkuopetuksessa alaluokilla lukemiseen on yleensä enemmän aikaa, Hänninen sanoo.
Vaikka Hänninen puhuu lukutunnista, hän korostaa, ettei suinkaan kyse ole yhtäjaksoisesta tunnin lukemisesta, vaan pikemminkin lukuvartista. Lukutunnit sisältävät muutakin tekemistä.
– Näin siksi, ettemme haasta liikaa niitä, joille lukeminen ei ole oma juttu. Pieni hetki riittävän usein kuitenkin auttaa, niin lukeminen alkaa sujua, Hänninen huomauttaa.
Suomalaisten lasten ja nuorten lukutaidon heikkenemisestä ja lukemisen vähenemisestä puhutaan paljon. Myös Hänninen tunnistaa ilmiön.
– Luokissa on toki ennenkin ollut oppilaita, joita lukeminen ei kiinnosta ja sitten on lukutoukkia, joita tarinat vievät mennessään. Mutta pitkäjänteisyys on vähentynyt ja keskittyminen on haastavaa. Siinä se näkyy, Hänninen pohtii
Kannustusta lukemiseen
Kriivarissa lukemiseen panostetaan ja kannustetaan. Ennen pääsiäistä järjestetty lukemisen teemaviikko on yksi keino houkutella lapsia lukemisen pariin. Myös kirjaston kanssa tehtävä yhteistyö on Hännisen mielestä erittäin tärkeää. Paimiossa kirjastonhoitajat kokoavat koulujen pikkukirjastoiksi kutsuttuihin kirjalaatikoihin säännöllisesti luokkatasolle sopivaa aineistoa, jonka lisäksi luokat tekevät kirjastovierailuja. Säännöllisen epäsäännöllisesti Kriivarissa järjestetään myös ”Koko koulu lukee” -päiviä, jolloin kaikki lukevat. Lisäksi pulpettikirjat ovat edelleen käytössä, ja niitä suositellaankin aina, kun omat hommat on saanut valmiiksi, Hänninen kertoo.
– Varmasti jokaisen suomalaisen opettajan ykkösprioriteetti on vaalia lukemista ja lukutaitoa. Aika hurja skenaario on se, että meillä olisi tulevaisuudessa lukutaidottomia lapsia, Hänninen toteaa.
Kirjastopajassa ollaan edetty itse asiaan eli lukemiseen. Lapset istuvat ja makailevat kukin tyylillään luokassa ja käytävillä kirja kädessään. Sanna-Mari Samu kannustaa lapsia lukemaan ei vain itselleen, vaan myös muille.
– Pienille sisaruksille pitää lukea, ja tosi hienoa on, jos isosisarukset lukevat heille. Lukekaa yhdessä joku hassu kirja, Samu vinkkaa lapsille lopuksi.
