Suomi on erikoinen maa. Meillä on lomat, meillä on tauot työpäivien keskellä. Näin ei suinkaan ole kaikissa niin kutsutuissa hyvinvointivaltioissa. Olemme alusta asti pyrkineet huomioimaan työntekijöiden jaksamisen – toki suuressa mittakaavassa. Aina on niitä, jotka kokevat poissaolojen olevan kuluerä työnantajalle. Näitä löytyy myös työntekijäpuolelta. Joudun itsekin työssäni toisinaan huomauttamaan, että työntekijän pitää mennä tauolle.
Itse koin loman tärkeyden lähes kantapään kautta muutama vuosi sitten. Työväsymyksen kertautuessa ei aina huomaa tauon tarvetta. Onnekseni nykyään työnantajilla on velvoite pitää huolta työntekijöittensä jaksamisesta. Lomille on lähdettävä. Myös työaikojen noudattamista seurataan ja niiden ylitykseen puututaan.
Aloin miettiä loman ja taukojen historiaa. Maaseutuvaltaisessa yhteiskunnassa kahvi- ja ruokatauot olivat päivän katkaisijat. Ruoan päälle otettiin vielä nokoset ja rentouduttiin ennen kuin jatkettiin iltapäivälle. Päivän mitta saattoi olla hyvin toistakymmentä tuntia. Jo silloin oli huomattu jaksamisen merkitys ja taukojen vaikutus. Työelämän teollistuessa taukokulttuuria jatkettiin, toki toimintaan sopivin muutoksin. Työaika oli rajoitetumpi, tauot tarkemmin mitattuja, mutta ne olivat siellä yhtä kaikki.
Jokainen meistä tarvitsee tauon, lepoajan tai minkä tahansa hetken työpäivän ja –päivien lomassa, jolloin saa ajatukset pois sen hetkisestä työstä. On tutkittu, että tauot lisäävät jaksamista, tehokkuutta ja työn tuottavuutta. Ne ovat siis etu myös työnantajan puolelta katsottuna. Ja se on myös havaittu kaikissa hyvin johdetuissa työpaikoissa.
Olin viimeksi lomalla heinä-elokuun taitteessa. Tapanani on ollut jättää viikko lomaa syksylle ja kevätkauden katkaisee talviloma. Viime vuoden syksyn tauko ei onnistunut käytettyäni lomaviikkoni jo aiemmin ja kun nyt vihdoin olen aloittamassa talvilomaa, ollaan jo huhtikuun alussa. Vaikken mielestäni ole mitenkään vanha tai huonokuntoinen ikäisekseni, olisi ollut parempi pitää talviloma vaikkapa helmikuun alussa. Väsymys on kertautunut ja oikeasti huomaan päiväunien tuntuvan taivaalliselta. Nyt on vain itsestäni kiinni, latautuuko henkinen akkuni ja saako elimistö riittävästi lepoa.
Muistakaa pitää taukonne ja lomanne. Ne paitsi auttavat jaksamaan niin myös saavat päivänne tuntumaan rennommilta ja työkin maistuu taas.
Petri Laine
Työssäkäynnin lisäksi aika kuluu luonnosta nauttien ja opastaen.
