KAARINA/MARIA KESTI
Mökkirannassa huojuu ruovikkoa liiaksi asti. Myös rantasauna on tiensä päässä, joten uusi pitäisi hankkia. Voisikohan saunaan rakentaa itse ruokokaton? Tai jos haluaa päästä helpommalla, onko valmiita ruokokattopaketteja Suomesta saatavilla?
Kyllä tämä onnistuisi, tavalla tai toisella, vastaavat Tero Almi Rantaparturit Oy:stä, Rauli Lautkankare ja Noora Norokytö Turun ammattikorkeakoulusta sekä kaarinalaisen Piispanristin Sahan yrittäjä Karl Sjöholm.
Jos saunan katon tahtoo valmistaa itse oman rannan ruovikosta, verkosta on saatavilla videoita ja ohjeita sekä RT-kortti. Työmäärä voi kuitenkin yllättää.
– Esimerkiksi 20 neliön katto vaatii ruovikkoa karkeasti arvioiden hehtaarin verran, eikä ihan mikä tahansa ruoko käy. Kyllä siinä koko talvi menee kerätessä ja ruokonippuja puhdistaessa. On huomattavasti helpompi tilata valmiit niput, jotka on niitetty koneellisesti, miettii Almi.
Avaimet käteen -paketteja on jo
Jos ruokokaton haluaa jättää ammattilaisten käsiin, osaajia ei tarvitse enää etsiä Virosta tai muualta Euroopasta. Heitä löytyy jo Turun seudulta.
– Meiltä saa avaimet käteen -paketin, vinkkaa Almi, jonka Rantapartureilla on toimisto Turussa ja varastot lähikunnissa.
Toistaiseksi ruokokatot ovat räätälöityjä, eli sarjatuotetut valmispaketit odotuttavat itseään. Niitä on kehitteillä Piispanristin Sahalla, mutta täksi kesäksi tuotteistusta ei saatu valmiiksi.
Ruokokattojen tuotannossa on muna-kana-ongelmia, huomauttaa paimiolainen Norokytö. Hän toimii projektipäällikkönä BioDemo-hankkeessa, joka edistää teollista bio- ja kiertotaloutta Turun seudulla.
– Tuotantoon on riskialtista investoida ennen kuin on tarpeeksi kiinnostuneita asiakkaita, eikä heidän määränsä kasva ennen kuin tarjontaa ja tekijöitä on riittävästi. Koko ketjua pitäisi kehittää yhtä aikaa.
Almi kehottaa kuitenkin kyselemään ruokokattoja, jotta yritykset uskaltautuisivat kehitystyöhön. Piispanristin Saha sattui valikoitumaan ensimmäisten asiaa pohtivien joukkoon, koska Sjöholm on rakennustekniikkaa opettavan Lautkankareen entinen oppilas.
Kukkaroa koetellaan
Toistaiseksi ruokokatto on luksusosastoa. Virallisia vertailuja ei ole, mutta Almi ja Lautkankare arvioivat ruokokaton hinnaksi 120–140 euroa neliöltä töineen. Pelti-, bitumi- ja tiilikatto saattaa tulla samanhintaiseksi, mutta pääsääntöisesti ruokovaihtoehdosta joutuu maksamaan ekstraa. Almi laskee, että 10-neliöiseen kattoon tulisi lisähintaa 350 euroa peltiin verrattuna.
– Kun ruokokatot yleistyvät ja osaamista ja kilpailua tulee enemmän, hinta tulee laskemaan.
Norokytö miettii, että ruokokatoista ei tule välttämättä koskaan kaikkein edullisin vaihtoehto. Miljonääri ei kuitenkaan tarvitse olla, Almi sanoittaa.
Miksi ruokokatto sitten kannattaisi hankkia?
– Onhan se näyttävä! Sillä kyllä erottuu naapurista, Almi kehaisee.
Luonnonmateriaali sopii luontoon ja saaristoon paremmin kuin mikään muu, Sjöholm pohtii.
– Lisäksi ruokokatto on akustisesti hyvin miellyttävä, ja tutkimusten mukaan ihminen kokee olonsa luonnonmukaisissa olosuhteissa turvalliseksi. Stressitaso laskee, Norokytö sanoittaa.
– Omat käsitykseni ruokokatoista muuttuivat täysin, kun näin niitä ensimmäisen kerran Virossa ja tajusin, miten upeita ne ovat. Ruokokatto on tunnelmanluoja, Lautkankare lisää.
Ruokokatto on poikkeuksellisen ekologinen vaihtoehto. Sen virallista hiilijalanjälkeä ei ole tiettävästi laskettu, mutta uusiutuvana, haittakasvista valmistettuna materiaalina ruoko on luonnolle merkittävästi parempi kuin bitumi, pelti ja tiili.
Ruokokatto kestää tulta ja vettä
Sitten rantasaunaan. Onkohan ruokokatto pian liekeissä, jos puukiukaan kipinöitä kimpoilee piipusta ulos?
Lautkankare pitää huolta turhana. Hän tietää, mistä puhuu. Hän teki aikoinaan opinnäytetyönsä ruokokattojen palonkestävyydestä.
– Rakensimme Livian kanssa Tuorlan pellolle ruokokattoja testattavaksi. Kuusiston VPK:lla oli melkoisia vaikeuksia saada ne syttymään. Ruo’on mineraalirakenne on sellainen, että se ei syty helposti, ja lisäksi ruokokatoista tehdään niin tiiviitä, ettei palo saa happea.
Sen sijaan katon sisäpuoli on tulenarka. Sisäpuolelta katon voi päällystää savella, vinkkaa Norokytö.
Entä homehtuuko ruokokatto herkästi? Vastaus on ei. Toisin kuin muut orgaaniset rakennusmateriaalit, ruoko on vesikasvi, joka kestää kosteutta. Lisäksi talvella kerätty ruoko sisältää piitä, joka tekee katosta kovan ja kestävän.
Ruokokaton laskennallinen käyttöikä on 25–50 vuotta, mutta yli satavuotiaitakin ruokokattoja on käytössä.
Euroopassa on tarjolla ei-oota
Tällä hetkellä ruokokattojen kysyntä ylittää Euroopassa tarjonnan, mikä on pitänyt hintoja kaikkialla korkealla. Lisäksi sopivista ruo’oista on Euroopassa pulaa, joten niitä on tuotu jopa Aasiasta. Tällainen rekkaralli vesittää ruokokaton ympäristöhyötyjä.
– Me pyrimme siihen, että ruoko kerätään täällä, missä se hyödynnetäänkin, Almi toteaa.
Materiaalia olisi Suomessa ylenpalttisesti. Norokydön tiedossa on, että Suomi on siksi alkanut näyttää houkuttelevalta alan ulkomaisten osaajien silmissä.
Kaava voi kampittaa ruokokaton
Ruokokatto on ekologinen ja ylellinen vaihtoehto – mutta saako ruokokaton laittaa mihin tahansa?
Paimion rakennustarkastaja Petri Vastamäki kertoo, ettei vastaan ole vielä tullut ruokakattoista rakennusta tai sellaisen suunnitelmaa.
Asemakaavojen rakennustapaselostuksissa on usein tarkkoja määräyksiä katoista, ja ne saattavat sulkea ruokokaton pois. Paimiossa asemakaava-alueilla yleensä rakennustapaohjeissa ohjataan rakentamaan mustaa, grafiitinharmaata tai tummanharmaata kattoa ja usein sallitut katemateriaalitkin on lueteltu rakennustapaohjeissa. Ohjeissa myös katon kaltevuus on määritelty ja esimerkiksi Koivulinnan alueella maksimi kaltevuus on 1:2. Ruokokaton kaltevuuden pitäisi olla vähintään 45 astetta, tietää Vastamäki.
– Ruokokatto ei ole ollut erityisesti keskusteluissa, mutta ainakaan Kaarinassa ei ole laajoja alueita, joissa ruokokatto olisi kategorisesti kielletty. Muistaaksemme meillä ei ole ollut tilannetta, että joku olisi havitellut ruokokattoa mutta sitä ei olisi voitu rakentaa alueen määräysten vuoksi, pohtii puolestaan Kaarinan kaupunginarkkitehti Taina Riekkinen .
– Kaarina on sinällään kiinnostunut paikallisten materiaalien hyödyntämisestä. Ne soveltuisivat ainakin Torppalan ekokylään, hän jatkaa.
Samansuuntaisesti ajattelee Vastamäki.
– Kaava-alueen ulkopuolelle toki voi helpommin ruokokattoja suunnitella ja varmasti soveltuvat luonnon materiaalina ympäristöönsä.
Katon toiminta mietityttää häntä myös kantavuuden osalta. Jos rakenne talviaikaan vettyy, jäätyy ja alkaa keräämään painoa, se pitää ottaa rakenteissa huomioon.
