Suuri osa suomalaisista suuntasi keskiviikkona äänestyskopeille ennakkoäänestyksen käynnistyttyä. Rutiini on monelle tuttu. Ensin tunnistaudutaan henkilötodistuksella virkailijalle, otetaan vaalilippu, tai näissä vaaleissa liput, käteen ja suunnataan äänestyskoppiin. Vaaliliput suljetaan omiin kuoriinsa, niille tulostetaan allekirjoitetut saatekirjeet ja kumpikin paketti pakataan vielä kertaalleen isompiin kuoriin. Vaalipäivänä sentään pääsee vähän vähemmällä paperimäärällä, kun kuoria ei tarvita.
Vuosien ja vaalien kulumisesta huolimatta elämme edelleen aikaa, jossa poliittiset päättäjät valitaan paperilapuilla. Sähköisestä äänestämisestä on puhuttu pitkään ja sitä on kokeiltukin kerran. Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa testaajiksi pääsivät Karkkilan, Kauniaisten ja Vihdin kunnat. Äänestäjille annettiin kaksi vaihtoehtoa: perinteinen paperinen äänestyslippu tai äänestyspaikalla tapahtuva sähköinen äänestys. Mistään nettiäänestyksestä ei silloinkaan ollut siis kyse.
Ihan putkeen ei mennyt. Yli 200 tapauksessa äänestys oli jostain syystä keskeytynyt, eivätkä äänet olleet kirjautuneet sähköiseen vaaliuurnaan. Kyse ei ollut niinkään järjestelmän toimivuudesta, vaan inhimillisistä erehdyksistä. Kaikki äänestäjät eivät ohjeista huolimatta osanneet käyttää äänestyskonetta. Kokeilu todettiin toimimattomaksi, eikä äänestyspaikalla tapahtuvaa sähköistä äänestämistä sen koomin kehitetty. Ei vaikka hyväksyttyjä ääniä laitteen kautta annettiin yli 12 000.
Viimeisin mietintö sähköisestä äänestämisestä valtion tasolta on vuodelta 2016. Silloinen hallitus linjasi, että Suomessa otetaan käyttöön nettiäänestys kaikissa vaaleissa ja kansanäänestyksissä. Vuotta myöhemmin selvitystä tehnyt työryhmä totesi, ettei se ehdota nettiäänestyksen käyttöönottoa. Sen jälkeen on ollut hiljaista.
Virossa sen sijaan on äänestetty sähköisesti kaikissa vaaleissa vuodesta 2005 lähtien ja ilmeisesti sen suuremmitta ongelmitta. Varsinaista juhlan tuntua kotona sohvalla äänestämisestä tuskin saa, mutta onko se oleellista? Jos sähköinen äänestäminen saisi äänestysaktiivisuuden nousuun, voisi se olla juhlan uhraamisen arvoista. Tuntuu jotenkin hassulta, että 20 vuotta myöhemmin me edelleen pyörittelemme papereita.
