Eläköön Paimio! Keskiviikkona oli Paimion pitäjän 700-vuotisjuhlinnan yksi pääpäivä, ja sen tunnelmassa oli paljon yhteistä iloa. Se näkyi niin tapaamisissa, ohjelmassa, keskusteluissa kuin tarjoilujen järjestämisessä ja siinä, miten monipolvinen ja ohjelmarikas päivä vielä illallakin jaksoi juhlamessussa sytyttää ihmiset spontaaneihin taputuksiin.
Ensinnä on tietenkin onniteltava järjestäjiä, jotka tätä Paimion juhlintaa rakentavat. Eikä vain nyt keskiviikkona 7.5., vaan jo monissa tapahtumissa tätä ennen ja lukuisissa vielä tulevissa. Tätä voimannäytettä saavat ihailla suuremmatkin toimijat. Tiettävästi joku onnittelijoista sen sanoikin, että tätä juhlinnan mallia voi joiltakin osin ottaa vinkkinä vaikka Turkukin vuosisataisjuhliinsa.
Yhteinen tekeminen näkyy vahvana tekemisenä. Juhlinnasta ja ohjelman toteuttamisesta tulee luontevaa, hyväntuulista ja aitoa. En toki ollenkaan kuvittele, että laajat järjestelyt, tapahtumien rahoituskuviot tai ohjelmien lukkoon lyöminen olisi kaikilta osin helppoa ja sulavaa, mutta se näkyy, että täällä osataan ponnistella ja pönötyksen sijaan pinnalla on näkyvä yhteishenki.
Yksin siitä sietää Paimiota onnitella. Näyttää myös siltä, että hyvä kaiku kauas kuuluu, jos jotain voi päätellä ministerin ja presidentin onnitteluista.
Vuosisatain Paimio-tarinassa on vivahteita jaettavaksi niin paljon, että hämmästyttää miten näihin juhlavuoden kuukausiin on saatu soviteltua niin monenlaista tekemistä ja esittämistä, että aivan vakavasti voi sanoa jokaiselle löytyvän ainakin jotain. Tulevasta esimerkkinä vaikkapa lähiajan Paimio race, Paimio 700-messut, Talot kertovat -sarjan uudet osat tai vaikkapa yhteen historiamme vieraampaan ajanjaksoon eli internointiaikaan pureutuva kesäteatteri.
Kun paljon tehdään ja tapahtuu, vaikeaksihan se käy kaikkeen osallistua. Nyt ei juhlapäivänäkään voitu päällekkäisyyksiltä ja tilojen rajallisuudelta välttyä. Esimerkiksi vanhanajan koulupäivästä olisi varmasti saanut ihan omankin juhlapäivän niin koululaisille kuin heidän vanhemmilleen. Toki mikään ei kai estä niin joskus toiste tekemästä.
Näin tätä asiaa sanoo sananlasku Florinuksen kokoelmassa: Kyllä hyvän pinon tykönä on hyvä lastuja poimii.
Runsauden keskellä riittää kaikille jotain.
Kyl kelppa!
