Rovastikunnan kokoinen seurakunta on tuomikapitulin idea, jota ajetaan määrätietoisesti. Suurseurakuntaa perustellaan heikoilla tulevaisuusnäkymillä: jäsenmäärä laskee ja talous pakottaa tehostamaan.
Julkishallinnon toimintaperiaatteisiin kuuluu valmistelun avoimuus ja se velvoittaa verovaroin toimivaa kirkkoakin. Siihen perustui Paimion maanantainen kuulemistilaisuus. Hankkeen vuolas ja jopa maalaileva esittely vei aikaa, joten kunnon keskusteluun ei päästy.
Suurseurakunnan valmistelu on kesken, eli vielä ei ole aika ottaa kantaa. Silti vuosia on valmisteltu ja alle vuosi on enää aikaa siihen, kun kanta pitäisi olla valmiina.
Täällä seurakunnassa on vastahankaisuutta, mutta kyseenalaistaminen on varovaista, jopa korrektia. Kommenteissa oli jotenkin alistunut väre. Jotkut olivat fatalistisia: rukoillaan ja toivotaan parasta.
Salossa suurseurakuntaa on vastustettu vähemmän korrektisti, mutta lääninrovastin mielestä väärin ja väärään aikaan, kun ei vielä ole ollut se aika kun seurakunnilta mitään kysytään.
Ei sillä, että seurakunnan kannalla välttämättä on edes suurta merkitystä. Kirkkohallitus päättää seurakuntajaosta, joskus myöhempinä vuosina ehkä jopa tuomiokapituli, joka täällä on laittanut liitoksen tulille ja sitä ajaa.
Kirkkoa rasittaa keskeisten linjausten osalta epäselvyys ja kankea hallinto. Viime viikolla pidettiin taas yksi kirkolliskokous, jossa ei saatu päätetyksi yhteistä kantaa samaa sukupuolta olevien vihkimiseen. Kun jäsenistö vähenee, ratkaisuksi tarjotaan säästämistä, mikä tietysti tietää supistamista. Toistan epäilyn, että suurseurakunta voi vain kiihdyttää jäsenkatoa.
Jos Paimion seurakunnan varallisuus on nyt yli 9 miljoonaa, niin herää kysymys, onko seurakunta menneinä vuosikymmeninä säästänyt itsensä tälle kuihtumisen tielle?
Ajatella, että viime viikolla Roomassa valittiin katolisen kirkon uusi paavi, ja se innosti nuoretkin ihmiset säntäämään kaduille kohti Vatikaania kuulemaan paavin ensimmäiset sanat ja siunauksen. Meilläkin oli innostusta ja eloisaa tunnelmaa Paimion kirkossa 700-juhlamessussa.
Eikö tällaista pitäisi pyrkiä ruokkimaan kaikin mahdollisin tavoin? Miettiä rohkeammin mitä, miten ja milloin tehdään. Pitääkö joka sunnuntai olla muutamaa ihmistä varten jumalanpalvelus?
